Ryhmä 4: Valuma-alueen maastokatselmus ja pohjaeläintutkimus

Pieni-Valkeisen valuma-alueen maastokatselmus ja ympäristön havainnointi

Näytteitä ottamaan mentäessä näytteenottajan on hyvä tutustua alueeseen sekä kartan että maastokatselmuksen avulla. Tällä tavoin saadaan yleiskuva alueesta ja sen erikoispiirteistä. Riippuen alueen koosta ja maastosta olisi katselmukseen hyvä käyttää aikaa tunnista kahteen.

Torstaina 2.10.2025 oli toinen kenttämittausharjoitus Pieni-Valkeisella (kuva 1). Aiheena oli pohjaeläinten tutkimus (harjoitus 6) sekä valuma-alueen maastokatselmus ja ympäristön havainnointi (harjoitus 1). Kyseiset harjoitukset tehtiin 12.30–15.00 aikavälillä. Sää oli pilvinen, noin 9 astetta lämmintä ja tuulta noin 1 m/s. Maastokatselmuksen teimme kävelemällä valuma-alueella olevia ulkoilureittejä sekä lammen rannalla kulkevia polkuja pitkin. 

Kuva 1. Pieni-Valkeinen

Valuma-alue

Pieni-Valkeisen (2,6 ha) valuma-alue on kooltaan 58 ha (kuva 2). Suurimmaksi osaksi valuma-alue on metsää, mutta Pieni-Valkeisen pohjoispuolella siihen kuuluu myös osa Päivärannan asuinalueesta, jossa sijaitsee pientaloja, koulu sekä kerrostaloja. Valuma-alueen eteläosa ulottuu luonnonsuojelu- ja Natura 2000-alueelle. Alueen maaperä on hienoainesmoreenia eli käytännössä siis savea ja hiekkaa.

Kuva 2. Pieni-Valkeisen valuma-alue 

Lammen läheisyydessä metsä on kuusivaltaista sekametsää, joka muuttuu vanhaksi kuusimetsäksi noustaessa kohti Puijonsarvea (kuva 3). Lammen länsipuolelle sijaitsevan ulkoilureitin varrella on myös nuorta koivumetsää, jossa kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus on runsasta sisältäen esimerkiksi kotkansiipisaniaisia. Ulkoilureiteillä näkyi jättipalsamia, joka on vieraslaji, sekä luontoon levinneitä puutarhapensaita, jotka valtaavat pikkuhiljaa muiden kasvien aluetta. Valkokarhunköynnöstä oli myös yhdellä lähiasutusalueella lähellä Pieni- Valkeisen tulouoman alkupäätä. Pieni-Valkeisen länsirannalla kasvaa järviruokoa ja lammessa pohjanlummetta.

Kuva 3. Metsää Puijonsarven rinteellä

Lampeen tulevat virtaamat

Pieni-Valkeisen lampeen tulee yksi suurempi tulouoma, joka on merkitty karttaan (kuva 4). Tulouoman virtaama oli kenttätöiden aikana pieni. Tämä johtuu siitä, että syksyn aikana on satanut vähän. Keväällä sulamisvesien aikaan virtaama uomassa kasvaa.

Maastokatselmuksessa huomattiin, että lampeen laskee myös muutamia noroja. Norot ovat kuitenkin pieniä eikä niissä välttämättä virtaa vettä ympäri vuoden. Maastokatselmuksen aikaan noroissa virtasi jonkin verran vettä. Lisäksi katselmuksessa huomattiin painauma, johon kertyy vettä. Täyttyessään vesi pääsee virtaamaan Pieni-Valkeiseen.

Lammesta lähtevät virtaamat

Pieni-Valkeisen lammesta lähtee yksi suurempi lähtöuoma (kuva 4). Pieni-Valkeisesta lähtevä uoma laskee Iso-Valkeiseen ja uomassa virtasi vettä jonkin verran. V-pato mittauksissa virtaamaksi saatiin noin 2,4 l/s. Pieni-Valkeisesta ei lähde muita uomia.

Kuva 4. Havaittujen norojen, painauman, tulo ja lähtöuoman paikat

Vesistön käyttö

Vesistön pääasiallinen käyttö on virkistyskäyttö. Alueella on yleinen uimaranta ja yksityinen laituri sekä yksi soutuvene, joka oli vedetty maalle. Lammen pienuudesta ja poistouoman vedenkorkeudesta voi päätellä, ettei lammella aktiivisesti kalasteta. Koska kalakannan luontainen uudistus ei onnistu kun vain keväällä tulvavesien aikana. Lammella nähtiin useita sorsia, josta päättelimme, että sorsalinnut käyttävät lampea ruokailu ja pesimäpaikkana.

Ympäristökuormitus

Lampeen ympäristökuormitusta aiheuttaa normaalisti pääasiassa hulevedet. Lisäksi mahdolliset tuulen mukana tulevat ravinne- ja saastelaskeumat läheiseltä moottoritieltä ja kaupunkialueelta sekä valuma-alueelta tulevat ravinne- ja humus päästöt. Tarkastelu aikana huomasimme, että koulun lähistöllä tehdään asfaltointia ja maaston muotoilutöitä (kuva 5), jotka aiheuttavat hetkellisiä päästöjä ympäristöön ja voivat olla syynä tulouoman alkupään korkeaan sähkönjohtavuuteen (421 µS/cm), jonka mittasimme viime viikon harjoituksissa.

Kuva 5. Asfaltointityömaa koulun tykönä

Pohjaeläintutkimus

Pohjaeläintutkimuksella pyritään saamaan tietoa siitä kuinka paljon ja mitä hyönteislajeja esiintyy lammessa. Kyseinen harjoitus suoritettiin potkuhaavi menetelmällä. Ensiksi näytteenottaja valitsee paikan, jonka jälkeen nostaa jalkojaan pohjalla, jotta pohja hajottuisi/erkanisi toisistaan. Sen jälkeen haavi asetetaan pohjaan ja 30 sekunnin ajan pyöritetään S-liikkeillä, että kaikki pohja uppoisi haavin (kuva 6). Nostetaan haavi ylös ja kauhotaan muta pois erilliseen astiaan, josta on helpompi huomata eliöitä. Haavista myös etsitään kiinni jääneitä eliöitä. Kun harjoitus on tehty ja maa-ainekset kerätty erilliseen säiliöön, haavi pestään vedessä, jotta lika huuhtoutuisi pois.  

Kuva 6. Pohjaeläinnäytteenotto

Pohjaeläintutkimus suoritettiin sekä tulo- että poistouomasta. Ensimmäinen näytteenottopaikka oli Pieni-Valkeisen poistouoman alkupää. Julia oli ehdokkaana menemään lampeen ottamaan näytteen haavin avulla. Poistouoma oli syvyydeltään 0,82 m näytteenottopaikalla. Pohja oli mutaista ja vedessä oli paljon koivun oksia pinnalla sekä pohjalla, jonka takia oli hankalaa pyöräyttää haavikkoa S-mukaisesti. Kyseiseltä paikalta otettiin kahteen kertaan näytteet, koska ensimmäisellä ei löytynyt mitään. Seuraava näyte (kuva 7) otettiin noin puolimetriä edellisestä kohdasta syvyydestä 0,45 m. Paikan päällä otettujen havaintojen mukaan, saimme haavikkoon yhden hyönteisen ja toukan. Tarkempaa tietoa saimme maanantaina laboratoriotöissä.

Kuva 7. Näytteen siirtäminen laatikkoon tarkastelua varten

Toinen suoristus tehtiin Pieni-Valkeisen tulouomasta (kuva 8), syvyydestä 0,26 m, todella mutaista, jonka takia Julia jäi jumiin. Vesi haisi pilaantuneelle maalle, jonkin verran oksia oli tulouomassa, mutta enimmäkseen mutaa. S-menetelmällä saatiin haaviin esikatseleman mukaan yksi punainen ja valkoinen mato sekä jokin hyönteinen.  

Kuva 8. Pohjan syvyyden mittaus.

Kerätyt näytteet laitettiin kahteen erilliseen muovirasiaan, johon lisättiin 70 % etanolia, jotta pohja-aineksessa olevat eliöt säilyisivät laboratoriotöihin saakka. Laboratoriossa tutkimme tarkkaan minkälaisia eliöitä saimme haaviin.

Laboratoriotyöt suoritimme maanantaina 6.10.2025 klo. 11.30–14 välillä. Tutkimme näytteitä pieniä määriä kerrallaan käymällä niitä läpi pinseteillä (kuva 9). Näytemassaan lisättiin aina pieni määrä vettä, jotta niitä olisi helpompi tutkia ja eliöt näkyisivät paremmin. Tulouoman näytteestä löytyi 4 punaista ja 7 ruskeaa matoa (kuvat 10, 11). Lähtöuoman näytteestä taas löytyi 4 punaista ja 2 valkeaa pientä (noin 1 mm) matoa, jotka kuitenkin hävisivät – todennäköisesti kuivuivat alustaan kiinni – ennen mikroskooppitutkimusta. (Kuva 12.)


Kuva 9. Näytteiden tutkimista


Kuvat 10 & 11. Vaaksiaisen toukka ja harvasukasmato/ Surviaissääsken toukka ja Harsosääsken toukka

Kuva 12. Lähtöuoman ja tulouoman näytteistä silmämääräisesti löydetyt pohjaeläimet

Muita löydöksiä tutkittiin tarkemmin mikroskoopilla (kuva 13), kuten erilaisia matoja sekä näytevettä. Joillakin madoilla oli tuntosarvet :). Vedestäkin löytyi joitakin sellaisia eliöitä, joita ei voi silmillä havaita esim. kasviplanktonia.

Kuva 13. Työssä käytetty mikroskooppi

Löydetyt pohjaeläinlajit:

· Jouhimato 1kpl (ei kuvaa)
· Dinophysis noregica ?
· Harvasukasmadot/ Surviaissääsken toukka 4 kpl
· Harsosääsken toukka 1 kpl
· Vaaksiaisen toukka 7 kpl
· Kaksi tuntematonta kadonnutta 2 kpl

Epävarmuustekijät ja mahdolliset virheet

Pohjaeläinten lajitunnistus on ongelmallista, kun kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt kyseistä tutkimusta. Löysimmekö kaikkea, mitä oli otetussa näytteessä? Oli sattunut niin, että olimme pinseteillä löytäneet kaksi valkoista pientä matoa, mutta ne olivat kadonneet sillä välillä, kun saavuimme mikroskoopin luo. Tunnistimmeko kaikkia lajeja? Näin tapahtui jouhimadolle, jota luultiin aluksi hiuskarvaksi. Jäi arveluttamaan myös yksi ”simpukka”, joka todella paljon muistutti mandariinin päänappia (no se ylhäällä oleva).

Alla on kuvasarja erilaisista löydetyistä eliöistä/kasviplanktoneista, joita löysimme tutkiessamme näytteitä tarkemmin mikroskoopilla.

Harvasukasmadon/ Surviaissääsken toukka suu

Harvasukasmadon/ Surviaissääsken toukka peräpää

Vaaksiaisen toukka

toukan keskikohta

ja toukan toinen pää

Dinophysis noregica?


Seuraavat mahdollisesti kasviplanktoneja:























Kommentit