Ryhmä 4: Vaaitus- ja kenttämittaukset

Terve mieheen ja naiseen!

Perjantaina 14.10. ryhmämme aloitti päivän vaaitusmittauksilla. Pieni-Valkeisen ja Iso-Valkeisen pinnakorkeudet tuli määrittää vaaituskojetta ja lattaa apuna käyttäen.

Ensimmäiseksi kasasimme vaaituskojeen ja etsimme sopivan pisteen, josta Pieni- Valkeisen pinnankorkeuden sai mitattua yhden mittauspisteen avulla. Lampitien kääntöpaikalla sijaitseva sadevesiviemärin kansi toimii kiintopisteenämme (+98,965). Pieni- Valkeisen pinnankorkeudeksi saimme +97,065. 
 

Veden pinnankorkeutta määrittämässä

Iso-Valkeisen pinnankorkeuden määritys oli haasteellisempaa, koska jouduimme siirtämään vaaituskojetta useammankin kerran. Aloittaessamme vaaitsemisen ajattelimme nopeuttaa vaaitusta etenemällä mahdollisimman pitkillä vaaitus väleillä, ettei meidän tarvitsisi siirtää kojetta ja tasata sitä niin montaa kertaa. Tämä osoittautui myöhemmin virheeksi, koska pitkistä väleistä johtuen maasto aiheutti omat haasteensa latan lukemiseen. Juurikin toisella välipisteellä emme meinanneet  löytää sopivaa kohtaa vaaituskojeelle, kun latan edessä näkyi aina vain heinää tai eräs kanto, kassaralle olisi siis ollut käyttöä. Vaikeuksien kautta saimme lopulta kuitenkin määritettyä Iso- Valkeisen pinnankorkeudeksi +89,410.

Aikaisemmat ryhmät eivät olleet sulkeneet mittausta, joten päätimme olla ensimmäisiä, jotka sulkevat mittauksen lähtökiintopisteeseen. Edellisistä vaikeuksista oppineina otimme yhden välimittauspisteen lisää ja saimmekin mittauksen suoritettua neljä kertaa nopeammin, eli maastosta riippuen mielummin lisätään välipisteitä suosiolla kuin yritetään väkisin pitkillä väleillä. Sulkuvirheeksi saimme 58mm. Sulkuvirhe saisi olla enimmillään vain 7mm, jos jonon pituus on alle 0,5km eli jossain vaiheessa mittausta on tapahtunut virhe, koska sulkuvirhe on niin iso.

Mittauspöytäkirja: Vaaitus

Haastavinta pinnankorkeuden määrityksessä oli vaaituskojeelle sopivan paikan lyötäminen ja työtä hidasti kojeen tasaaminen. Lattaa luimme useamman henkilön voimin välttääksemme virheitä, mikä toimi hyvin. Yleisesti virhettä mittaustulokseen on voinut aiheuttaa ”sodanaikainen” vaaituskoje(kuva oli ylösalaisin), latan asento sekä vaaituskojeen tasaaminen. Voidaan myös miettiä sadevesiviemärin kannen kiintopisteen luotettavuutta.Verrattaessa saatuja pinnankorkeuksia muiden ryhmien tuloksiin huomataan, että varsinkin ryhmän 6 kanssa korkeudet ovat lähes identtiset. Pieni-Valkeisen korkeudessa eroa on 1 mm ja Iso-Valkeisen korkeudessä 2 mm. Peruskartassa Pieni-Valkeisen pinnankorkeudeksi on merkitty 96,3 ja Iso-Valkeisen 89,1, joten tuloksemme vaikuttavat aika luotettavilta. Lampien pinnankorkeudet voivat helpostikin vaihdella yli puolikin metriä sateista riippuen.

Innokas lattamies odottaa vaaittajia siirtyväksi

Vaaitusmittausten jälkeen jatkoimme harjoituksia kenttämittauksilla. Suoritimme mittaukset HACH HQ40D kenttämittarille, jolla saimme mitatuksi  pH-luvun, happipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden Pieni-Valkeisen tulo- ja poistouomasta, sekä Iso-Valkeisen tulouoman edustaalta. Mittauspaikat pidimme siis metrin tarkkuudella samoina, kuin edellisessä harjoituksessa ottaessamme vesinäytteitä (Blogiteksti: keskiviikko 12.10., Ryhmä 4 Pieni-Valkeisen tulo- ja poistouoman siivikointikoe ja vesinäytteet).

Mittauspöytäkirja: kenttämittaukset

Ainut mittaustulos, joka herätti meissä erityistä huomiota, oli Pieni-Valkeisen tulouoman johtokykylukema (22,1 μS/cm). Tämä erosi merkittävästi muiden mittauskohtien johtokykylukemista, jotka olivat jopa yli 6 kertaa suuremmat. Pieni-Valkeisen tulouomalla oli selkeästi havaittavissa öljyä, mutta tämän ei pitäisi vaikuttaa johtokykyyn tällä tavalla. Kyseessä ei myöskään ole kirjausvirhe mittaustuloksissa, mutta tulkinnanvaraa jää virheeseen mittaustavassa. Saamamme tiedon mukaan mittalaite oli kalibroitu tämän syksyn aikana.

Pieni-Valkeisen tulouomalla haisi rikkiyhdisteet

Mittausten jälkeen lähdimme syysloman viettoon, ja palaammekin seuraavan kerran 28.10. pohjavesimittausten parissa!

Ensilumiterveisin,
Ryhmä 4