Ryhmä 7: Kasvillisuuskartoitus ja pinnankorkeuden määritys

Osana Savonia-ammattikorkeakoulun Ympäristöalan kenttä- ja laboratoriotyöt -kurssia teemme ryhmätöinä erilaisia harjoitustöitä Kuopiossa sijaitsevalla lammella, Pieni-Valkeisella. Ryhmämme jäsenet ovat Riina Balk, Jesse Aho ja Lassi Laatikainen. Ensimmäiset harjoituksemme olivat kasvillisuuskartoitus sekä pinnankorkeuden määrittäminen, jotka teimme 20.9.2022.

Kasvillisuuskartoitus

Tässä harjoituksessa tutkimme Pieni-Valkeisen vesikasvillisuutta. Kasvillisuuskartoitus antaa tietoa vesistön kunnosta ja on hyvä työkalu esimerkiksi vesistöjen kunnostussuunnitelmien laatimisessa. Teimme kartoituksen kävelemällä rantaa pitkin lammen ympäri ja kirjasimme ylös havaintoja millaista kasvillisuutta missäkin päin lampea sijaitsee.

Vesistöjen kasvillisuus jaetaan elomuodon perusteella seitsemään ryhmään. Nämä ryhmät sekä niiden edustajat, jotka löysimme ja tunnistimme, ovat:

1. Ilmaversoiskasvillisuus - helofyytit

    -Järviruoko (Phragmites australis)

    -Kurjenmiekka (Iris pseudacorus)

    -Suovehka (Calla palustris)

    -Pullosara (Carex rostrata)

Kuva 1. Puhelinsovellus tunnisti tämän kasvin kurjenmiekaksi. (Laatikainen, 2020)

2. Uposlehtinen kasvillisuus - elodeidit

    -Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus)

    -Uistinvita (Potamogeton natans)

3. Kelluslehtinen kasvillisuus - lemnidit

    -Ulpukka (Nuphar lutea)

    -Vesitatar (Persicaria amphibia)

4. Pohjaversoinen kasvillisuus - isoetidit

5. Irtokellujat

6. Irtokeijujat

7. Vesisammaleet - bryidit

Määrällisesti eniten havaitsimme lammella kasvavan järviruokoa sekä ulpukkaa, joita löysimme lähes kaikkialta paitsi lammen pohjoispäädystä. Lammen eteläpääty vaikutti olevan lajirikkaampaa kuin pohjoispää. Alla oleva kuva esittää muutamia löytämiämme kasvilajeja ja niiden sijaintia lammella.

Kuva 2. Pieni-Valkeinen. Kuva muokattu kartta.kuopio.fi sivustolta.

Kasvilajeista voidaan päätellä, että Pieni-Valkeinen on kohtalaisen ravinnepitoinen. Lampi ei ole kuitenkaan liiaksi rehevöitynyt virkistystoimintaa ajatellen. Uimaranta näytti olevan käyttökelpoinen ja muutamia pieniä kalojakin nähtiin vilahdukselta. Kasvillisuuskartoitus tehtiin tosin syyskuun puolivälin jälkeen, ja kesällä kasvillisuus näyttää varmasti hyvin erilaiselta.

Lähteet:

https://suomenluonto.fi/uutiset/mennaan-jarven-rantaan/

Pinnankorkeus

Selvitimme Pieni-Valkeisen ja Iso-Valkeisen pinnankorkeudet vaaituskoneella. Lähtötietoina meillä oli kaksi tunnettua korkoa, jotka olivat Pieni-Valkeisen vieressä oleva kaivon kansi, jonka korko on 99,064 m ja Iso-Valkeisen vieressä oleva kanto, jonka korko on 91,781 m. Näiden avulla pystyimme määrittämään vesien pinnankorkeuden.

 

Ensin tasasimme vaaituskoneen ja mittasimme kaivon kannella olevaan lattaan, ja saimme tulokseksi 1,318 m. Sen jälkeen käänsimme vaaituskoneen kohti järveä ja löysimme kohdan järvestä mihin pystyimme asettamaan latan veden pinnan tasolle. Saimme täksi tulokseksi 3,215 m. Näitä hyödyntämällä ja tietämällä kaivon koron voimme laskea pinnan korkeuden.

99,064+1,318-3,215=97,157 m

 

Pieni-Valkeisen pinnankorkeus on 97.157 m.

Teimme samoin myös Iso-Valkeisen rannan läheisyydessä ja saimme kannolla olevasta latasta tuloksen 0,65 m. Suuntasimme taas vaaituskoneen kohti järveä ja saimme sieltä tulokseksi 2,915. Näillä tiedoilla pystyimme taas laskemaan pinnankorkeuden.

91,781+0,65-2,915=89,516

 

Iso-Valkeisen pinnankorkeus on 89.516 m.

 

Mahdollisia virheitä saattoi tulla esimerkiksi latan heilumisesta tuulessa, tai sen pysymisestä rannassa vedenpinnan tasolla. Virheitä saattoi tulla myös itse latan lukemisessa.