Ryhmä 4 (N.A.M): Virtaaman määrittäminen ja PV:n pinnan korkeuden määrittäminen vaaittamalla

Aamupäivän sää

Lammen tulo- ja poistouoman virtaaman määrittäminen V-padon ja volymetrisen mittauksen avulla  (discharge measurement using Thompson weir and volymetric method)

V-padon sijainti Pieni-Valkeisen poistouomalla.

V-padon sijainti Pieni-Valkeisen tulouomalla.

V-Pato mittaus (Thompson weir)

Tehtävän tarkoituksena oli määrittää pienen uoman virtaama (Q) väliaikaisesti asennetun pressu V-padon avulla.

Pressu asetettiin uomaan siten, ettei uoman vesimäärä päässyt ohivirtaamaan pressun ali tai reunoista, vaan uoman vesimäärä virtaisi padon läpi.

V-padon asettelua

Käytimme V-padon asennuksessa apuna uoman omaa pohjamateriaalia sekä ympäristöstä löytyneitä kiviä, jotta pressu makaisi tiiviisti uoman pohjassa.

V-pato asennettiin siten, että metallinen purkausaukko on suorassa kulmassa veden pintaan nähden sekä vedellä on mahdollisuus vapaapudottautua.

Virtausaukon reunoilla olevista mittaasteikosta luetaan padosta purkautuvan vedenpinnan korkeus. 

Mitä korkeampi pinnankorkeus, sitä kovempi virtaus on.

V-padon suuaukko

Volymeerinen mittaus

Volymeerinen mittaus suoritettiin aiemmin asennetun V-padon avulla. 

Täytimmme viiden (5) litran astiaa viisi kertaa ja jokaisesta täytöstä otimme aikaa sekuntikellolla. 

Mitta-astian täyttö meneillään

Tulosten keskiarvosta saimme laskettua uoman virtaaman l/s.

V-padon laskentaa

Virtaamien laskemiseen on käytetty seuraavaa kaavaa,

Lopputuloksiksi saatiin

Volymetrisen laskennan lopputulokset

Vedenpinnan korkeuden määrittäminen vaaitsemalla

Tehtävänämme oli saada määritettyä Pieni-Valkeisin ja Iso-Valkeisin vedenpinannan korkeus vaaituslaitteella, joka jo optiikkansankin puolesta vaati aluksi hieman totuttelua.

Latan lukemat näkyivät ylösalaisin ja ikänsäkin puolesta kyseinen koje kelpaisi vanhojen aparaattien museoon. Ensijärkytyksen jälkeen pääsimme omasta mielestämme sinuiksi laitteen erityisominaisuuksien kanssa, kuten kuva 1 osoittaa. 

Kuva 1. Ensijärkytys

Omassa suunnitelmassamme päätimme aivan ensimmäisenä määrittää Pieni-Valkeisin pinnankorkeuden, koska se sijaitsi tunnetun korkopisteen (kaivon kansi) välittömässä läheisyydessä.

Iso-Valkeisin vaaitus tehtiin kahteen suuntaan. Ensin vietiin korko Iso-Valkeiseille, jonka jälkeen palattiin "samoja" jälkiä takaisin tunnetulle korkopisteelle. Tällä tavoin saimme selville mittauksessa tulleen virheen.

Kuvassa 2 on esitetty karkeasti vaaitusreittimme kenttäympäristössä.

Kuva 2. Vaaitusreitti

Seuraavissa kuvissa ryhmän työskentelyä vaaitusreitillä.

Hankalin osuus tuli eteen lähestyessämme Iso-Valkeista. Tällä alueelle korkeuserossa tuli niin suurta vaihtelua, että jouduimme useammankin kerran vaihtamaan kojeen paikkaa, jotta saimme latan ylä- tai alosan näkyville vaaituskojeesta. Ajallisestikin Iso-Valkeisin puolen vaaitus kesti niin kauan, että päivän toinen kenttätehtävä siirtyi viikolla eteenpäin.

Tulokset

Pieni-Valkeisin pinnan korkeus: 97,153

Iso-Valkeisin pinnan korkeus: 89,490

Mittausvirhe: 92 mm