Ryhmä 5: Pohjavesinäytteenotto ja veden pinnankorkeuden määrittäminen vaaitsemisen avulla

20.10.2020 Pohjavesinäytteenotto
Nimipäiväänsä viettää: Kasper, Jasper, Jesper
Sää: Pilvinen + 5 °C

27.10.2020 Veden pinnankorkeuden määrittäminen
Nimipäiväänsä viettää: Helli, Hellä, Hellin
Sää: Kolea + 4 °C, pientä sadetta loppu tunnista

 

 7. Pohjavesinäytteenotto

 Pohjavesinäytteenottossa pääsimme tutustumaan, kuinka pohjavesipisteeltä otetaan näytteet ja tehdään kenttämittaukset veden laadun määrittämiseksi. Pohjavesipiste sijaitsee Pieni-Valkeisen länsipuolella (kuva 1) Puijolle nousevassa rinteessä. Maasto alueella on vanhaa kuusi voittoista sekametsää ja luonnonsuojelualuetta, jolle on istutettu puita liito-oravia varten(kuva 2).

Kuva 1. Pohjavesipisteen sijainti.

Kuva 2. Alueella sijaitsevaa metsää (Tuomainen 2020).

Mittaukset pisteellä alkoivat tutustumalla pohjavesiputken lähtötietoihin (taulukko 1) ja mittaamalla pohjavesiputken vesipatsaan pinnankorkeus käyttäen mittalaitetta. Laite (kuva 3) antaa äänimerkin osuessaan vedenpintaan ja johdossa olevalla mittanauhalla voidaan mitata anturinpään ja putkenpään välinen etäisyys. Vesipatsaan/vedenpinnan taulukoidut korkeudut ilmoitetaan matkana pohjavesiputken päähän, joka sijaitsee noin 0,6 metriä maanpinnan yläpuolella.

Taulukko 1. Pohjavesipisteen lähtötiedot (Holopainen 2020).

Kuva 3. Vedenpinnan korkeuden määritykseen käytetty mittalaite (Tuomainen 2020).

Määritettyämme vedenpinnan korkeuden aloitimme kenttäkäyttöisen pumpun pumppaustehon määrittämisen. Pumppu oli akkutoiminen joka sai virtansa auton akusta. Teimme kaksi pumppausta litran mittaan ja otimme aikaa kuinka kauan menee yhden litran pumppaamisen (taulukko 2). Toisesta pumppauksesta teimme vedelle aistinvaraiset havainnot (kuva 4) ja mittasimme kenttämittarilla vedestä pH:n, sähkönjohtavuuden, lämpötilan ja happipitoisuuden (taulukko 3).

Kuva 4. Aistinvaraiset havainnot pohjavedestä. Näyteessä oli sameutta, mutta ei hajua. Totesimme että vettähän se vain on (Tuomainen 2020).

Taulukko 2. Pumpun pumppausteho (Holopainen 2020).

Taulukko 3. Pohjavedestä mitatut arvot (Holopainen 2020).

 

Pumpattuamme vettä valmistauduimme ottamaan vesinäytteen pohjavedestä. Vesinäyte otettiin pohjavesiputkeen laskettavalla mittausputkilolla (kuva 5) ja pullotettiin näytepulloon (kuva 6). Vesinäytteeseen merkittiin ryhmän tiedot, aika sekä paikka ja pullo toimitettiin Savonia ammattikorkeakoululle laboratorioanalyyseja varten.

Kuva 5. Putkilo jolla vesinäyte otettiin on havaittavissa Joonaksen kädessä ja kuvassa esiintyy myös ryhmämme jäsen Iina. Huomatkaa tunnelman kaksijakoisuus.

Kuva 6. Pohjavedestä otettu vesinäyte. Aistinvaraiset havainnot ovat linjassa aiempien kanssa, vettähän se vain on (Tuomainen 2020).

Lopuksi tarkkailimme ja kirjasimme ylös kuinka nopeasti pohjavesiputki täyttyy uudelleen vedellä (taulukko 4). Lähötilanteessa vedenpinta oli 3,64 metrin päässä pohjavesiputken suulta. Kirjasimme vedennousun minuutin välein, 21 minuutin ajan. Vedenpinnan korkeus mitattiin aiemmin käytetyllä mittalaitteella, joka ilmaisee kosketuksen veden kanssa äänimerkillä. Mittausten alkuvaiheessa vedenpinta nousi huomattavasti nopeammin kuin loppuvaiheessa.

Taulukko 4. Vedenpinnan nousu pohjavesiputkessa (Holopainen 2020).

Saamamme tulokset pohjavesinäytteenotossa vaikuttavat olevan linjassa luokkamme muiden ryhmien kanssa ja mittauksemme onnistuivat ryhmämme mielestä todella hyvin. Otetussa vesinäytteessä esiintyy varmasti eroja, koska näytteenotot ovat jakautuneet luokan kesken useiden viikkojen ajalle.

 

6. Veden pinnankorkeuden määrittäminen vaaitsemisen avulla 

 

Harjoituksen tarkoituksena oli selvittää vaaitsemisen avulla sekä Pieni-Valkeisen että Iso-Valkeisen pinnankorkeus. Mittaus suoritettiin takymetrin ja latan avulla. Jokainen mittaus alkoi sillä, että valittiin takymetrille sopiva paikka ja tasattiin takymetri suoraan. Ensin tehtiin aina taaksepäin mittaus ja sitten eteenpäin mittaus. Vaaitus olikin ryhmällemme jo tuttua Mittaustekniikan kurssilta. Kuitenkin viime kerrasta oli kerennyt vierähtää jo vuosi, joten pientä mietiskelyä tuli tehtyä takymetriä säätäessä oikealle tasolle.

Alla olevassa taulukossa (taulukko 5) esitetty kojeasemien kordinaatit ja karttakuvassa sijainnit(kuva 7). Violetilla värillä kojeasemat ja vihreällä lattapisteet.

Taulukko 5. Vaaituspisteiden kordinaatit.

Kuva 7. Kojeasemat ja lattapisteet kartalla.

Ensimmäiseksi selvitettiin Pieni-Valkeisen pinnankorkeus. Lähtötietona oli se, että Pieni-Valkeisen lammen purku-uoman lähellä olevalla asfaltoidulla kääntöpaikalla olevan kaivonkannen korko on +98,965m. Pieni-Valkeisen koroksi saimme +97,473m. Mittaustulokset on esitetty taulukossa 6.

Kuva 8. Kaivonkannen korkopiste (moodle.savonia.fi)

.

Kuva 9. Eteenpäin tähtäys Pieni-Valkeiselle (Tuomainen 2020).

Seuraavaksi lähdimme selvittämään Iso-Valkeisen pinnankorkeutta. Koska välimatka näiden kahden lammen välillä on noin 200 metriä, mittauspisteitä täytyi valita matkan varrelle useampi. Mittauspisteet valikoituivat niin, että latan ja takymetrin välissä ei ollut näköesteitä. Pisteet sijoittautuivatkin lenkkeilypolulle. Iso-Valkeisen koroksi saimme +89,551m. Tarkemmat mittaustulokset on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6. Mittaustulokset Iso-Valkeiselle päin.

Kun olimme saaneet määritettyä Iso-Valkeisen koron, teimme vielä tarkistusmittauksen takaisinpäin kaivonkannelle. Pyrimme asettamaan kojeaseman aina samaan paikkaan, missä se oli ensimmäisessä mittauksessakin. Tarkistusmittauksella saimme kaivonkannen koroksi +98,857m, joka on hieman vähemmän kaivonkannen oikeaan korkoon verrattuna. Kaivonkannen koron erotukseksi saimme 0,108m. Tarkistusmittauksen tulokset on esitetty taulukossa 7.

Taulukko 7. Tarkistusmittauksen tulokset.

 Saamamme kaivonkannen koron ero on mielestämme suuri. Iso-Valkeisen korkoa määritettäessä meillä oli mittausmatkalla kolme koeasemapistettä. Koeasemapisteiden vähyys vaikeutti mittausta, sillä korkoerot mitattavalla matkalla oli suuret. Jos olisimme tehneet mittauksen neljällä koeasemapisteellä, niin tuloksemme olisi varmasti ollut tarkempia. Muutoin mittaus sujui ongelmitta. 

Kuva 10. Kojeaseman pystytystä (Tuomainen 2020).

Tässäpä tämmöistä tällä kertaa. Toivotamme kaikille jaksamista ja voimia pimenevään syksyyn. Joulu on kohta jo ovella.

Med vänliga hälsningar

Aino, Iina, Joonas ja Reetta