Vesinäytteiden Analysointi
Nimipäivä: Martti
Ryhmä 5 suoritti laboratoriotestejä ympäristötekniikan laboratoriossa. Ryhmä oli jaettu neljälle eri pisteelle jossa suoritettiin seuraavat testit: veden väri ja kokonaisfosfori, kiintoaine ja ammoniumtyppi, sameus ja nitraattityppi, sekä kemiallinen hapenkulutus.
Kaikillla pisteillä analysointiin kaikkien ryhmien 4,5 ja 6 vesinäytteet (yhteensä 12 kpl), mutta tässä postauksessa käsitellään vain ryhmän 5 tulokset. Tulokset siis Pieni-Valkeisen tulo- ja poistouomasta, Iso-Valkeisen tulouomasta, sekä pohjavedestä.
Sameus-mittaukset
Sameus mittaukset tehtiin kuvassa 1 näkyvällä sameusmittarilla HACH 2100 IS. Vesinäytteitä kaadettiin kyvettiin ja kyvetti laitettiin sameusmittariin. Sitten odotetaan tuloksen tasaantumista. Tulokset yhden desimaalin tarkkuudella. Sameutta mitataessa käytettiin kahta kyvettiä, jotka tuloksen analysoinnin jälkeen huuhdottiin ioinivaihdetulla vedellä ja näytteellä ja sen jälkeen mitattiin sameus uudesta näytteestä. Ryhmän 5 sameustulokset alla olevassa taulukossa 1.
 |
| Taulukko 1. Sameuden tulokset |
 |
| Sameusmittari (Tuomainen 2020) |
Nitraattityppi-määritys
Ohjeet nitraattitypen määrittämiseen katsottiin LCK 339 analyysikitistä. Nitraattityppin määritys tehtiin siis viivakoodikyvettitesteillä. Ensimmäisenä viivakoodikyvettiin laitettiin 1.0 millilitraa vesinäytettä, seuraavaksi kyvettiin laitettiin 0.2. millilitraa nitraattia. Tämän jälkeen kyvettiä sekoitettiin 3 kertaa ja ennen tulosten analysointia kyvetin annettiin olla 15 minuuttia. Sama tehtiin kaikille näytteille ja pipetoidessa pipetin kärki tuli vaihtaa aina eri näytteiden kohdalla, jottei nitraatti pilaannu. Aistinvaraisena havaintona, kun nitraattia lisättiin kyvetti kuumeni.
 |
| Viivakoodikyvetit ja pipetointia (Tuomainen 2020) |
 |
| Taulukko 2. Nitraattityppi tulokset |
 |
| Spektofotometri. (Tuomainen 2020) |
Kokonaisfosfori
Vesinäytteiden kokonaisfosfori määritettiin LCK 349 -analyysikitin avulla.
 |
| LCK 349 (Korhonen 2020) |
Näyteputkeen kaadettiin aluksi 2ml vesinäytettä. Tämän jälkeen korkissa oleva kemikaali sekoitettiin vesinäytteeseen ja näytteet vietiin lämpöhauteeseen noin 40 minuutiksi.
Näytteet jäähdytettiin jääkaapissa 18-20 asteisiksi. Jäähdytyksen jälkeen näytteisiin lisättiin vielä 0,2ml analyysipaketissa olevaa B-kemikaalia. Tämän jälkeen kokonaisfosfori määritettiin näytteistä HACH 2800 -spektofotometrillä.
Alla olevassa taulukossa 3 esitetty saadut tulokset.
 |
| Taulukko 3. Kokonaisfosforin määrä |
Saamamme kokonaisfosforin määrä on odotetunlainen, eli fosforipitoisuus on hyvin pieni.
Värin määritys
Vesinäytteiden väri määritettiin myös HACH 2800 -spektofotometrillä. Ohjelmanumerona oli 120. Laite nollattiin aluksi kaatamalla 10ml ionivaihdettua vettä kyvettiin ja mittaamalla sen väri. Tämän jälkeen mitattiin vesinäytteiden värit kaatamalla kutakin näytettä 10ml omaan kyvettiin.
 | |
| Värin määritys spektofotometrillä (Korhonen 2020) |
Taulukossa 4 on esitetty värin määrityksen tulokset.
 |
| Taulukko 4. Värin määritys tulokset |
Verrattuna muiden ryhmien tuloksiin, meidän vesiemme väriarvot olivat hieman pienemmät kuin muilla ryhmillä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän vesinäytteemme olivat väriltään hieman kirkkaampia. Jo vesinäytteitä kerätessä havaitsimme, että Iso-Valkeisen tulouoman vesi oli kirkkainta. Yllätyimme puolestaan pohjaveden suuresta väripitoisuudesta. Pidämme saamiamme tuloksia luotettavina ja vertailukelpoisina.
Kemiallinen hapen kulutus
 | |
| Vesinäytteet ennen kiehuvaan veteen laittoa (Kuittinen 2020) |
 |
| Titrauksessa käytetty Titronic laite (Kuittinen 2020) |
Taulukossa on havainnoitu laboratoriossa saavutetut tulokset. Näytteet ovat linjassa omien aistienvarassa tehtyjen havaintojen kanssa. Vesinäytteiden puhtaus kasvoi alkaen Pieni-Valkeisen tulouomasta ja ollen parhaimmillaan Iso-Valkeisen tulouomalla (poislukien pohjavesinäyte). Valkeisten välinen puhtaus varmasti selittyy sillä, että Pieni-Valkeinen osittain toimii kuin laskeutusallas ja verrattain pieni määrä tulouomasta tulluttu likaisempaa vettä painuu lampeen.
Kiintoaine
Mittasimme näytteiden kiintoaine pitoisuudet laboratoriokokeiden avulla. Suodatin asetettiin imupullon päälle ja se kasteltiin kauttaaltaan ionivaihdetulla vedellä. Oli tärkeä muistaa varmistaa, että imupulloon muodostui paine, jotta suodatus onnistuu. Suodatimme näytteitä noin 250-300 ml.
Suodatuksen jälkeen suodattimet siirettiin omiin astioihinsa uunipellille. Jo silmämääräisesti näki, että suodatinten pinnassa olevat kiintoainemäärät vaihtelivat paljon.
Suodattimet siirrettiin 105 C lämpöön, jossa ne viettivät tunnin. Tämän jälkeen suodattimia jäähdytettiin eksikaattorissa noin viiden minuutin ajan.
Suodattimen paino mitattiin laboratoriovaa'assa ja mittaustulos ilmoitettiin mg -muodossa.
Käytimme kokeessa:
- Imusuppiloa, imupulloa ja tyhjiöpumppua
- Esikäsiteltyjä kuitusuodattimia
- Lämpökaappia
- Laboratoriovaakaa
- Eksikaattoria ja pinsettejä
Alla tulokset:
Ammoniumtyppi
Ammoniumtyppeä esiintyy luonnonvesissä yleensä vähän. Se aiheuttaa vesien hapen kulutusta ja veden pH-arvo laskee.
Käytimme ammoniumtypen määrittämiseen valmista LCK-kittiä. Kittiin lisätään vesinäyte, jonka jälkeen kitti käännetään ympäri ja näyte reagoi kitissä olevan natriumhydroksidin kanssa. Näyteputkea on syytä ravistella noin kymmenen sekunnin ajan, jotta varmistetaan, ettei reagenssia jää reagoimatta näytteen kanssa. Tämän jälkeen näyteputkien annettiin seistä noin vartin ajan.
Tulokset analysoitiin spektrofotometrin avulla. Näyteputket pyyhittiin nukkamattomalla liinalla ja asetettiin spektrofotometriin. Laite luki tulokset suoraan ja ilmoitti ne mg/l -muodossa.
Virheitä kokeessa voi tulla, jos pipetointimäärät vaihtelevat tai kaikki natriumhydroksidi ei pääse reagoimaan näytteen kanssa.
Alla tulokset:
Kiitokset ryhmän puolesta
Mitä parhain terveisin:
Aino, Iina, Joonas ja Reetta
Comments
Post a Comment