Ryhmä 3 - Vesistön kasvillisuuskartoitus

Pieni-Valkeisen ympäristön kartoituksen yhteydessä ryhmämme tutki järven vesikasvillisuutta. Tarkoituksena oli löytää esimerkkikasvi jokaisesta eri elomuodosta, jotka ovat vedessä eri korkeuksilla. Näitä elomuotoja ovat

1) Ilmaversoiskasvillisuus (helofyytit) 
2) Uposlehtinen kasvillisuus (elodeidit) 
3) Kelluslehtinen kasvillisuus (lemnidit) 
4) Pohjaversoinen kasvillisuus (isoetidit) 
5) Irtokellujat 
6) Irtokeijujat ja
7) Vesisammalet (bryidit).

Aloitimme vesikasvien tunnistamisen järven poistouomalta myötäpäivään. Löysimme kasveja seuraavista ryhmistä:

1) Ilmaversoiskasvillisuus eli helofyytit

1. Viiltosara (Carex acuta). (Uutela 2020)

2. Suovehka (Calla palustris). (Uutela 2020)

3. Kurjenjalka (Comarum palustre). (Uutela 2020)

Kurjenjalka (Comarum palustre). (Uutela 2020)

4. Järviruoko (Phragmites astralis), etualalla. (Uutela 2020)

5. Järvikorte (Equisetum fluviatile). (Uutela 2020)

2) Uposlehtinen kasvillisuus eli elodeidit

6. Vesirutto (Elodea canadensis). (Uutela 2020)

7. Isovesiherne (Utricularia vulgaris), vain lehdet. (Uutela 2020)

Ryhmästä 3 eli uposlehtisistä kasveista löytyi vain ulpukkaa (Nuphar lutea), mutta se sijaitsi niin kaukana rannasta, että kuvaa ei saatu.

Muista elomuodoista ei myöskään löydetty esimerkkilajia, varmasti syksy on jo vienyt suuren osan lajeista. Järven pohjaa nyt emme lähteneet tutkimaan sen tarkemmin. Koetimme naarata rannasta löytyneellä karahkalla pohjaa, mutta se ei tuottanut tulosta.

Mari tutkimassa, jäikö kepin päähän pohjasta vielä joitain kasveja. (Kinnunen 2020)

Karttakuva eri lajien havaintopaikoista. (Muokattu lähteestä kartta.kuopio.fi)

Eri lajeja kasvoi useammassa kuin yhdessä paikassa, mutta karttaan on merkitty, mistä löysimme ensimmäiset lajien yksilöt. Suovehkaa, järviruokoa ja viiltosaraa kasvoi järven ympäristössä eniten. Toiseksi eniten oli pohjaScheißea (paikallinen savolainen isoetidilaji).

Mistä näiden lajien esiintyminen sitten kertoo?

Rannan ja järven kasvillisuus on tärkeä elinympäristö vesieliöille, sitoo maalta tulevaa kuormitusta ja suojaa rantaa eroosiolta (Leka 2016). Järvien yleislajeja ovat mm. järviruoko, järvikorte, uistinvita ja ulpukka. Vesirutto on laji, joka viihtyy rehevöityneessä järvessä. Se on myös tarkkailtava, liikaa kasvaessaan haitallinen vieraslaji (Wikipedia.org). Pieni-Valkeisella rehevöityminen on huomattavaa, vaikka lammen umpeenkasvua ei ole vielä nähtävissä. Rannoilla kasvaa tiheää ruokokasvustoa ja kaikkea muutakin siinä seassa. Vähän matkaa rannasta järveen päin esiintyy paksuja tuppaita joissa on saralajeja. Lisäksi Pieni-Valkeisen vesi on sameaa, mikä voi johtua savesta sekä maaperän humuksesta (Sarvilinna & Sammalkorpi 2010, 19.) Sameuden vuoksi näkösyvyys on vähäinen eikä monia pohjaversoisia/kelluvia/keijuvia kasveja enää erota. Karujen järvien lajit kuten nuottaruoho ja järvisätkin ovat kadonneet.

- Inka Uutela

Lähteet:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/ [Luettu 9-29-2020]

Leka, Jarkko: Yleisimmät vesikasvit ja niiden poisto (2016). Opas. [Luettu 9-29-2020]. 

https://www.valonia.fi/wp-content/uploads/2020/04/Yleisimmät-vesikasvit-ja-niiden-poisto-2016_pieni.pdf

Pieni-Valkeinen. Kuopion karttapalvelu. [Luettu 9-30-2020] https://kartta.kuopio.fi/

Wikipedia: Vesirutto. [Luettu 9-30-2020] https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesirutto

Sarvilinna, Auri & Sammalkorpi, Ilkka: Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito (2010). Suomen ympäristökeskus. s. 19-21. [Luettu 9-30-2020]