Grupp 4. Pieni-Valkeisen veden ammoniumtypen määrä

Moikka!

Kun kaikki hommat kentällä on tehty, täytyy kerätyt vesinäytteet vielä analysoida laboratoriossa. Meidän ryhmä sai tehtäväkseen määrittää ammoniumtypen määrää. Ammoniumtyppi voi aiheuttaa vesistössä hapen kulutusta, joka taas edesauttaa vesistön rehevöitymistä. Sen runsas määrä voi aiheuttaa myös kalakuolemia. Ammoniumtyppi voi hapettua vesistössä nitraatiksi, ja tässä prosessissa kuluu happea, sekä veden pH-arvo laskee. Kun pH kohoaa, ammoniumtyppi voi muuttua myrkylliseen, ammoniakin muotoon. Ammoniumtyppeä päätyy vesistöihin yleensä maatalouden lannoitteista, teollisuuden ja asutuksen jätevesistä sekä orgaanisten ainesten hajoamisprosesseista. Ammoniumtyppeä on yleensä luonnonvesissä melko vähän, joten katsotaanpas, millaisia tuloksia saimmekaan Pieni-Valkeiselta!



Määritimme ammoniumtypen määrän vedestä HAHC 2800 -spektrofotometriä apuna käyttäen. Kyseinen laite näkyy alla olevassa kuvassa. Spektrofotometri on siis laite, jolla näytevettä valaistaan eri aallonpituuksilla ja mitataan, kuinka paljon valosta absorboituu eli imeytyy liuokseen. Homma alkoi nollanäytteen tekemisellä. Nollanäytteen avulla varmistetaan, että astiat, käytettävät kemikaalit ja muut ovat puhtaita, jotta tulokset ovat luotettavia. Nollanäytteenä käytettiin ionivaihdettua vettä. Tätä vettä pipetoitiin 25 ml kyvettiin (eli mittausastiaan). Alla olevassa kuvassa näkyy myös tämä nollanäyte paperin päällä. Nollasimme spektrofotometrin tämän näytteen avulla, ja tämän jälkeen varsinainen mittaus sai alkaa!

Mittausten valmistelut käynnissä


Suoritimme mittaukset yhteensä 13 eri näytevedestä. Kolme näytettä oli ryhmien 4, 5 ja 6 ottamat näytteet Pieni-Valkeisen tulouomasta, kolme näytettä samojen ryhmien näytteet Pieni-Valkeisen poistouomasta, kolme näytettä Iso-Valkeisen tulouomasta ja neljä näytteistä oli pohjavesinäytteitä. Jokaista näytevettä pipetoitiin 25 ml kyvetteihin. Tämän jälkeen kyvetteihin lisättiin 3 tippaa Mineral Stabilizer -nimistä kemikaalia ja 3 tippaa Polyvinyl Alcohol Dispersing Agent -kemikaalia. Molemmat näistä kemikaaleista toimivat apuna spektrofotometrisissä mittauksissa. Näytteitä sekoiteltiin varovasti kemikaalien lisäämisen jälkeen. Seuraavaksi kyvetteihin pipetoitiin vielä 1 ml Nessler Reagent -nimistä ainetta. Tämän aineen avulla tunnistetaan näytevedessä olevan ammoniumin määrä. Aine on myrkyllistä, joten varovaisuus oli tärkeää! Jotta aineet saataisiin sekoitettua hyvin keskenään, kyvettien suulle asetettiin parafilmit, joiden avulla kyvettien suut saatiin suljettua tiiviisti. Näin sekoittaminen onnistui turvallisesti. Sekoittamisen jälkeen täytyy odottaa minuutti, jotta aineet tasautuivat kyvetissä.

Näytteet sekä kemikaalit kyveteissä


Seuraava askel oli itse mittaaminen. Näytteet mitattiin yksi kerrallaan spektrofotometrillä. Kyvettien ulkopinnat oli tärkeää pyyhkiä vielä ennen spektrofotometriin asettamista, jotta mahdolliset sormenjäljet tai muut roiskeet kyvettien pinnalla eivät vaikuttaisi tuloksiin. Kyvetti asetettiin spektrofotometriin, kansi laitettiin kiinni, ja eikun mittaamaan! Painamalla laitteen read -näppäintä spektrofotometri aloitti mittauksen, ja ammoniumtypen määrä näytteessä ilmestyi laitteen näytölle. Tulos esitetään muodossa NH3-N mg/l, eli ammoniumtyppeä milligrammoina litrassa näytettä. Alla olevassa taulukossa on esitetty saamamme tulokset. Jokaisen eri näytteenottokohdan näytteiden keskiarvot on korostettuna keltaisella.



Kuten taulukosta nähdään, ammoniumtypen pitoisuudet Pieni-Valkeisen lammella eivät ole kovin suuria. Valtion Ympäristöhallinnon mukaan yli 1 milligramman pitoisuus luonnonvesissä viittaa yleensä suuriin jätevesipäästöihin, eikä ole järven ekologisen kunnon puolesta hyväksi. Hyvälle talousvedelle ammoniumtypen raja-arvona taas pidetään alle 0,5 mg/litrassa. Tuloksia katsellessa voidaan siis tehdä johtopäätös, että Pieni-Valkeisen vesi ei sisällä liikaa ammoniumtyppeä!


Comments

Post a Comment