klo 8-11
Ryhmä 3: Auriola Mikko, Laitinen Eetu, Mikkonen Mirko, Elias Tepsa
Vallitseva säätila: vakiintuneet laboratorio-olosuhteet, UV-indeksi matala
Vallitseva mielentila: osalla skarppi, osa hieman väsynyt
Tiistai. Pöly oli juuri kerinnyt laskeutua Patrykin maanantaisista hiekkalaatikkoleikeistä, kun käsky takaisin labraan kävi. Tällä kertaa tarkoituksena oli selvittää kenttämittauskurssilla kerättyjen vesinäytteiden kemiallista hapenkulutusta (COD).
Ensimmäiseksi tutustuimme työohjeisiin ja saatuamme niistä selon, ryhdyimme hommiin. Kirjasimme pöydälle valmiiksi kerättyihin 26:een näytepulloon näytenumerot. Jokaista näytettä oli kaksi kappaletta. Vesinäytteitä oli siis 24 näytettä ja niiden lisäksi oli kaksi nollanäytettä.
Tämän jälkeen aloimme täyttämään näytepulloja ohjeiden mukaisesti. Nollanäytteisiin mittasimme 10 ml verran ionivaihdettua vettä, muihin pulloihin laitoimme 5 ml tutkittavaa näytevettä sekä 5 ml ionivaihdettua vettä. Samaan aikaan osa ryhmästä valmisti 0,002 mol/litra kaliumpermanganaattiliuosta (KMnO4). Näytteisiin lisätttiin 0,5 ml rikkihappoa (H2SO4) sekä 2 ml valmistamaamme kaliumpermanganaattiliuosta (KMnO4). Suljimme pullojen suut käärimälla ne alumiinifolioon.
 |
| Näytteet valmiina keittämistä varten |
Näytteitä lämmitettiin kiehuvassa vedessä 20 minuutin ajan, jotta aineet reagoivat keskenään standardissa määritetyllä tavalla. Keittoastiaan mahtui kerrallaan 13 pulloa, joten jouduimme keittämään niitä kahdessa erässä. Keittämisen jälkeen jäähdytimme näytteet huoneenlämpöisiksi kylmässä vedessä. Jäähtymisen jälkeen näytteisiin lisättiin 1ml kaliumjodidia (KI) ja viisi tippaa (0,25 ml) tärkkelysliuosta, jolloin liuoksen väri muuttui tummansiniseksi.
 |
| Näyte numero 10 meni pilalle, mutta lisäsimme silti kaliumjodidia ja tärkkelystä ihan vain sen vuoksi, että se näytti kivalta |
Titraus suoritettiin automaattititraimella. Näyte otettiin magneettisekoittimen levylle, titraus aloitettiin ja natriumtiosulfaattiliuosta (Na2S2O3) tiputettiin näytteeseen pisara kerrallaan, kunnes liuos muuttui täysin kirkkaaksi. Kirkastamiseen tarvittu liuosmäärä otettiin ylös ja sen avulla suoritettiin kemiallisen hapenkulutuksen laskeminen.
 |
| Laskuissa käytimme SFS 3036 ohjeissa ollutta kaavaa |
 |
| Näytteiden kemiallinen hapenkulutus esitettynä taulukkomuodossa |
Laboratoriotyön aikana tapahtuneiden virheiden läpikäynti:
Työn aikana on monta eri vaihetta, joissa voi tapahtua inhimillisiä virheitä. Näytteitä mitattaessa erlenmayereihin, käytimme automaattipipettiä, mutta silti joihinkin näytteisiin on voinut tulla jostain syystä enemmän tai vähemmän vettä. Kuitenkin virhe on minimaalinen, emmekä näytteitä laimentaessamme huomanneet mitään poikkeavaa. Kaliumpermanganaattiliuosta tehtäessä tuli 50 ml mittapulloon liuosta tehdessä pieni mittausvirhe, mutta määrä oli 1-3 tipan sisällä. Keittovaiheessa ensimmäisen erän näytepulloon numero 10 oli päässyt vettä, jonka vuoksi kyseinen näyte meni pilalle. Myöhemmin titrausvaiheessa jossain kohtaa titraajan ajatus herpaantui ja hän unohti nollata laskurin. Onneksi suurta vahinkoa ei tapahtunut ja painallusten määrä oli tiedossa, joten tämäkään ei vaikuta tulokseen juurikaan.
 |
| Labrassa ei lannistuta vastoinkäymisistä, vaan jatketaan iloisin mielin kohti uusia haasteita |
Comments
Post a Comment