Tiistaina, 23.10.2018, oli vuorossa viimeinen kenttäkerta. Syksy on edennyt nopeaa ja tällä kertaa meinasi tulla jo hieman kylmä.
Sää oli pilvinen ja poutainen, lounaistuulta 3 m/s. Lämpötila + 2,9 astetta, ilman kosteus 87 % ja paine 993,8 hPa:a.
Aloitimme päivän kasvillisuuskartoituksella. Vesikasvillisuus kertoo vesistön ravinteisuudesta, eri lajit viihtyvät erilaisissa ravinneolosuhteissa. Kasvillisuuskartoituksen avulla oli tarkoitus saada tietoa Pieni-Valkeisen veden kunnosta ja mahdollisista kunnostus suunnitelmista. Kasvillisuus kertoo myös kalastus mahdollisuuksista ja vesilintujen elinympäristöstä.
Selvitys kasveista tehtiin jalkautumalla maastoon ja kiertämällä Pieni-Valkeisen rantoja ja käyttämällä hyödyksi muuta saatavilla olevaa aineistoa. Kartoituksen avulla piti määrittää kasvilajisto ja arvioida kasvillisuuden määrä, lisäksi piti laatia kasvillisuuskartta.
Vesistöjen kasvillisuus jaetaan elomuodon mukaan erilaisiin ryhmiin, jotka on lueteltu alla. Näistä jokaisesta ryhmästä meidän tuli löytää esimerkkikasvi, valitettavasti jokaisesta ryhmästä (irtokellujat, irtokeijujat) ei löydetty esimerkkikasveja.
1. Ilmaversoiskasvillisuus (helofyytit):
Järviruoko: Hyvin yleinen järvissä ja merenlahdissa sekä kosteilla rannoilla. Leveät viiltävän terävät lehdet, kova ja ontto varsi, punaisenruskea tiheä kukintotähkä. Kasvaa sekä niukka- että runsasravinteisissa vesistöissä ja hyötyy rehevöitymisestä. Se levittäytyy tehokkaasti etenkin pehmeillä pohjilla. Se kasvaa vedessä tyypillisesti metrin syvyydessä.
, tiheinä kasvustoina kasvava monivuotinen ruoho.
Viiltosara: Yleinen koko maassa. Moni vuotinen. Varret pystyjä ja teräväsärmäisiä, lehdet varren pituisia. Löytyy lähes umpeenkasvaneiden järvien rannoilla. Viihtyy pehmeällä pohjalla ruovikoissa, pajukoissa, luhta- ja rantakasvillisuuden seassa.
2. Uposlehtinen kasvillisuus (elodeidit):
Kanadan vesirutto: Melko yleinen. Vihreät lehdet tiheässä 3:n kiehkuroina, haaroittuva nivelistä juurehtiva varsi. Muistuttaa olemukseltaan ohutta pulloharjaa. Haitallinen vieraslaji. Massakasvustot syrjäyttävät muita lajeja. Kasvaa ravinteisissa mutapohjaisissa ja matalissa järvissä, jopa 4 metrin syvyyteen asti. Suosii neutraaleja tai emäksisiä olosuhteita.
3. Kelluslehtinen kasvillisuus (lemnidit):
Ulpukka: Yleinen järvissä, lammissa ja joissa. Soikea vaaleanvihreä kelluva lehti, keltainen jäykkäterälehtinen kukka tukevan varren päässä. Kasvaa matalasta rantavedestä noin 2,5 metrin syvyyteen saakka. Noin ranteen paksuinen juurakko, jonka sisältämän vararavinnon avulla pystyy tehokkaasti kasvattamaan uusia kellulehtiä. Ulpukka viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä.
Vesitatar: Yleinen lähes koko Suomessa, Lappia kohden harvenee. Lisääntyessään muodostaa suuria kasvustoja. Kallavedeltä on löydetty tuhansien neliömetrien kasvustoja. Voi kasvaa sekä maalla, että vedessä. Juurakko on pitkä, varsi haarova, lehdet kelluvat. Kasvaa vedessä aina 2,5 metrin syvyydessä asti.
4. Pohjaversoinen kasvillisuus (isoetidit):
5. Irtokellujat: emme löytäneet ryhmään kuuluvia vesikasveja
6. Irtokeijujat: emme löytäneet ryhmään kuuluvia vesikasveja
7. Vesisammaleet (bryidit)
Summasummarum: Pieni-Valkeisen kasvillisuus vastaa melko lailla tyypillistä Suomalaista pienen lammen kasvillisuutta. Kasvillisuutta on ihan kohtalaisesti, eikä koko lampi ole kokonaan rehevöitynyt, vaikka rannat ovat luonnontilaiset ja osin soistuneet, eikä lammella ole vapakalastusta ja pientä uimapaikkaa lukuunottamatta muita käyttömuotoja. Tiettävästi lammessa kasvaa ahvenia ja haukia. Yleisestiottaen lammen vedenlaatu on ollut heikkoa. Talvisin alusvesi on ollut hapeton, joka aiheuttaa korkeita fosforipitoisuuksia.
Lammen sedimentti on huonokuntoinen ja voimakkaasti sisäkuormitteinen. Alla kuva, jossa kelluu sedimentistä irronnutta levää muistuttavaa ainesta. Sedimentti on alkanut irrota kun lähialueelle on rakennettu koulua ja alueella on tärisytetty maaperää. Kenttätöiden jälkeen pääsemme tekemään laboratorioanalyysejä, ottamistamme vesinäytteistä ja voimme kertoa tarkemmin Pieni-Valkeisen lammen tämän hetkisestä tilasta ja veden laadusta. Alla toinen kuva, jossa näkyy kasvien tarkempi sijainti lammessa.
Päivän toisena tehtävänä oli pohjavedennäytteenotto. Sää oli pilvinen, mutta poutainen ja lämpötila +4 astetta. Pohjavesinäyte otettiin Savonian asentamasta havaintokaivosta. Näytteenottopaikka sijaitsi hakkuu aukealla, viettävässä rinteessä ja kohtuu lähellä Pieni-Valkeisen lammen rantaa. Kaivon tarkemmat koordinaatit olivat pohjoinen: 62 980 589.638 ja itäinen: 27 533 434.308. Maasto mittauspaikalla oli savista ja kasvusto ympärillä oli suurimmaksi osaksi pitkää heinää ja saniaisia.
Olimme päivän toinen ryhmä näytteenotto paikalla, joten otimme häiriintyneen näytteen, joka oli sameaa, väriltään harmaata ja haju oli "mynnähtänyt".
Ensimmäisenä mittasimme kaivon pohjavedenpinnan mittalaitteella, jonka anturi antoi merkkiäänen osuessaan vedenpintaan ja tulokseksi saimme 2,855 metriä.
Käytimme korkojärjestelmää (N2000) ja muita annettuja tietoja: Kaivon yläosa: +102,54 m, maanpinta +101,54 m ja kaivon pohja +94,45 m. Kaivon sisähalkaisija 0,041 m.
Pohjavedenpinnan taso: 102,54 m- 2,855 m= 99,665 m
Kaivon korkeus: 102,54 m-91,45 m= 11,09 m
Vesipatsas: h=11,09 m-2,855 m= 8,235 m
Tilavuus: V=𝝅*r²*h= 3,14159*(0,041 m/2)²*8,235 m= 0,0108722..m³~10,87 l
Tämän jälkeen määritimme kaivopumpun tehon. Siihen laskettiin siten, että kuinka kauan meni aikaa kun pumpattiin litra pohjavettä (mitta oli näennäinen, koska vesi ei tullut letkusta tasaisesti). Mittauksia tehtiin viisi kertaa ja niistä laskettiin keskiarvo (16,15 s +16,53 s +16,16 s +17,07 s +17,54 s =16,688 s).
Teho saatiin 60 sekuntia jakamalla saamamme keskiarvolla eli 60 s/16,688 s= 3,59539... l/min~3,6 l/min. Tämän avulla pystyi laskemaan paljonko aikaa kuluisi kaivon pumppaamiseen tyhjäksi. Kaivon tyhjäksi pumppaamiseen kuluva aika: 10,87 l/3,59539.. l/min= 3,0236 min.
Pohjaveden korko pumppauksen jälkeen noin 4 minuuttia..
Tehon määrittämisen jälkeen otimme vielä pohjavesinäytteen talteen laboratoriokertaa varten. Näyte otettiin kuten olettaa sopii näytepulloon. Näytepullo huuhdeltiin pohjavedellä, jonka jälkeen sinne otettiin varsinainen näyte. Vesi oli sameaa, harmahtavaa. Näytteenotossa oli huomioitava, että näytteet eivät olleet puhtaita, koska letkut olivat likaiset ja olivat maassa.
Pohjavedestä mittasimme lämpötilan, hapen määrän, sähkönjohtamiskyvyn ja pH:n.
liuennut happi: 0,85 mg/l ja lämpötila: + 6 astetta
sähkönjohtavuus: 146,6 µS/cm ja lämpötila: + 5,9 astetta
pH: 7,35 ja lämpötila: +5,8 astetta. Happi mitattiin 4 metrin syvyydestä, johtokyky 7 m ja pH 5 m syvyydestä.
Tämä mittauskerta kentällä oli viimeinen ja olemme oppinut näiden viikkojen aikana paljon uutta. Mukavinta oli olla ulkona ja tehdä töitä kentällä ja nähdä miten homma toimii. Meillä oli myös vastoinkäymisiä joidenkin mittausten kanssa, mutta ongelmista selvittiin. Kenttätyöskentelyn jälkeen jatkamme työskentelyä laboratoriossa.
Sää oli pilvinen ja poutainen, lounaistuulta 3 m/s. Lämpötila + 2,9 astetta, ilman kosteus 87 % ja paine 993,8 hPa:a.
Aloitimme päivän kasvillisuuskartoituksella. Vesikasvillisuus kertoo vesistön ravinteisuudesta, eri lajit viihtyvät erilaisissa ravinneolosuhteissa. Kasvillisuuskartoituksen avulla oli tarkoitus saada tietoa Pieni-Valkeisen veden kunnosta ja mahdollisista kunnostus suunnitelmista. Kasvillisuus kertoo myös kalastus mahdollisuuksista ja vesilintujen elinympäristöstä.
Selvitys kasveista tehtiin jalkautumalla maastoon ja kiertämällä Pieni-Valkeisen rantoja ja käyttämällä hyödyksi muuta saatavilla olevaa aineistoa. Kartoituksen avulla piti määrittää kasvilajisto ja arvioida kasvillisuuden määrä, lisäksi piti laatia kasvillisuuskartta.
Vesistöjen kasvillisuus jaetaan elomuodon mukaan erilaisiin ryhmiin, jotka on lueteltu alla. Näistä jokaisesta ryhmästä meidän tuli löytää esimerkkikasvi, valitettavasti jokaisesta ryhmästä (irtokellujat, irtokeijujat) ei löydetty esimerkkikasveja.
1. Ilmaversoiskasvillisuus (helofyytit):
Järviruoko: Hyvin yleinen järvissä ja merenlahdissa sekä kosteilla rannoilla. Leveät viiltävän terävät lehdet, kova ja ontto varsi, punaisenruskea tiheä kukintotähkä. Kasvaa sekä niukka- että runsasravinteisissa vesistöissä ja hyötyy rehevöitymisestä. Se levittäytyy tehokkaasti etenkin pehmeillä pohjilla. Se kasvaa vedessä tyypillisesti metrin syvyydessä.
, tiheinä kasvustoina kasvava monivuotinen ruoho.
Viiltosara: Yleinen koko maassa. Moni vuotinen. Varret pystyjä ja teräväsärmäisiä, lehdet varren pituisia. Löytyy lähes umpeenkasvaneiden järvien rannoilla. Viihtyy pehmeällä pohjalla ruovikoissa, pajukoissa, luhta- ja rantakasvillisuuden seassa.
 |
| Järviruoko - Phragmites australis |
 |
| Vesisara - Carex aquatilis |
 |
| Viiltosara - Carex acuta |
 |
| Epäselväksi jäänyt kasvi. tai jonkin kasvin juuri |
2. Uposlehtinen kasvillisuus (elodeidit):
Kanadan vesirutto: Melko yleinen. Vihreät lehdet tiheässä 3:n kiehkuroina, haaroittuva nivelistä juurehtiva varsi. Muistuttaa olemukseltaan ohutta pulloharjaa. Haitallinen vieraslaji. Massakasvustot syrjäyttävät muita lajeja. Kasvaa ravinteisissa mutapohjaisissa ja matalissa järvissä, jopa 4 metrin syvyyteen asti. Suosii neutraaleja tai emäksisiä olosuhteita.
 |
| Kanadanvesirutto - Elodea canadensis |
 |
| Kanadanvesirutto vedessä |
3. Kelluslehtinen kasvillisuus (lemnidit):
Ulpukka: Yleinen järvissä, lammissa ja joissa. Soikea vaaleanvihreä kelluva lehti, keltainen jäykkäterälehtinen kukka tukevan varren päässä. Kasvaa matalasta rantavedestä noin 2,5 metrin syvyyteen saakka. Noin ranteen paksuinen juurakko, jonka sisältämän vararavinnon avulla pystyy tehokkaasti kasvattamaan uusia kellulehtiä. Ulpukka viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä.
Vesitatar: Yleinen lähes koko Suomessa, Lappia kohden harvenee. Lisääntyessään muodostaa suuria kasvustoja. Kallavedeltä on löydetty tuhansien neliömetrien kasvustoja. Voi kasvaa sekä maalla, että vedessä. Juurakko on pitkä, varsi haarova, lehdet kelluvat. Kasvaa vedessä aina 2,5 metrin syvyydessä asti.
 |
| Ulpukka - Nuphar lutea |
 |
| Vesitatar - Persicaria amphibia |
4. Pohjaversoinen kasvillisuus (isoetidit):
5. Irtokellujat: emme löytäneet ryhmään kuuluvia vesikasveja
6. Irtokeijujat: emme löytäneet ryhmään kuuluvia vesikasveja
7. Vesisammaleet (bryidit)
Summasummarum: Pieni-Valkeisen kasvillisuus vastaa melko lailla tyypillistä Suomalaista pienen lammen kasvillisuutta. Kasvillisuutta on ihan kohtalaisesti, eikä koko lampi ole kokonaan rehevöitynyt, vaikka rannat ovat luonnontilaiset ja osin soistuneet, eikä lammella ole vapakalastusta ja pientä uimapaikkaa lukuunottamatta muita käyttömuotoja. Tiettävästi lammessa kasvaa ahvenia ja haukia. Yleisestiottaen lammen vedenlaatu on ollut heikkoa. Talvisin alusvesi on ollut hapeton, joka aiheuttaa korkeita fosforipitoisuuksia.
Lammen sedimentti on huonokuntoinen ja voimakkaasti sisäkuormitteinen. Alla kuva, jossa kelluu sedimentistä irronnutta levää muistuttavaa ainesta. Sedimentti on alkanut irrota kun lähialueelle on rakennettu koulua ja alueella on tärisytetty maaperää. Kenttätöiden jälkeen pääsemme tekemään laboratorioanalyysejä, ottamistamme vesinäytteistä ja voimme kertoa tarkemmin Pieni-Valkeisen lammen tämän hetkisestä tilasta ja veden laadusta. Alla toinen kuva, jossa näkyy kasvien tarkempi sijainti lammessa.
 |
| Irronnutta pohjasedimenttiä |
 |
| Kasvillisuuskartta |
Päivän toisena tehtävänä oli pohjavedennäytteenotto. Sää oli pilvinen, mutta poutainen ja lämpötila +4 astetta. Pohjavesinäyte otettiin Savonian asentamasta havaintokaivosta. Näytteenottopaikka sijaitsi hakkuu aukealla, viettävässä rinteessä ja kohtuu lähellä Pieni-Valkeisen lammen rantaa. Kaivon tarkemmat koordinaatit olivat pohjoinen: 62 980 589.638 ja itäinen: 27 533 434.308. Maasto mittauspaikalla oli savista ja kasvusto ympärillä oli suurimmaksi osaksi pitkää heinää ja saniaisia.
Olimme päivän toinen ryhmä näytteenotto paikalla, joten otimme häiriintyneen näytteen, joka oli sameaa, väriltään harmaata ja haju oli "mynnähtänyt".
Ensimmäisenä mittasimme kaivon pohjavedenpinnan mittalaitteella, jonka anturi antoi merkkiäänen osuessaan vedenpintaan ja tulokseksi saimme 2,855 metriä.
 |
| Pinnankorkeuden mittaus tapahtumassa |
Käytimme korkojärjestelmää (N2000) ja muita annettuja tietoja: Kaivon yläosa: +102,54 m, maanpinta +101,54 m ja kaivon pohja +94,45 m. Kaivon sisähalkaisija 0,041 m.
Pohjavedenpinnan taso: 102,54 m- 2,855 m= 99,665 m
Kaivon korkeus: 102,54 m-91,45 m= 11,09 m
Vesipatsas: h=11,09 m-2,855 m= 8,235 m
Tilavuus: V=𝝅*r²*h= 3,14159*(0,041 m/2)²*8,235 m= 0,0108722..m³~10,87 l
Tämän jälkeen määritimme kaivopumpun tehon. Siihen laskettiin siten, että kuinka kauan meni aikaa kun pumpattiin litra pohjavettä (mitta oli näennäinen, koska vesi ei tullut letkusta tasaisesti). Mittauksia tehtiin viisi kertaa ja niistä laskettiin keskiarvo (16,15 s +16,53 s +16,16 s +17,07 s +17,54 s =16,688 s).
Teho saatiin 60 sekuntia jakamalla saamamme keskiarvolla eli 60 s/16,688 s= 3,59539... l/min~3,6 l/min. Tämän avulla pystyi laskemaan paljonko aikaa kuluisi kaivon pumppaamiseen tyhjäksi. Kaivon tyhjäksi pumppaamiseen kuluva aika: 10,87 l/3,59539.. l/min= 3,0236 min.
Pohjaveden korko pumppauksen jälkeen noin 4 minuuttia..
Tehon määrittämisen jälkeen otimme vielä pohjavesinäytteen talteen laboratoriokertaa varten. Näyte otettiin kuten olettaa sopii näytepulloon. Näytepullo huuhdeltiin pohjavedellä, jonka jälkeen sinne otettiin varsinainen näyte. Vesi oli sameaa, harmahtavaa. Näytteenotossa oli huomioitava, että näytteet eivät olleet puhtaita, koska letkut olivat likaiset ja olivat maassa.
 |
| Pohjavesinäyte tallessa pullossa |
Pohjavedestä mittasimme lämpötilan, hapen määrän, sähkönjohtamiskyvyn ja pH:n.
liuennut happi: 0,85 mg/l ja lämpötila: + 6 astetta
sähkönjohtavuus: 146,6 µS/cm ja lämpötila: + 5,9 astetta
pH: 7,35 ja lämpötila: +5,8 astetta. Happi mitattiin 4 metrin syvyydestä, johtokyky 7 m ja pH 5 m syvyydestä.
 |
| Johtokyvyn mittausta |
 |
| pH:n mittaus käynnissä |
 |
Mittausanturin asennusta..
|
Comments
Post a Comment