Ryhmä 4, Näytteiden analysointi laboratoriossa


Tiistaina 7.11.2017 ryhmämme suoritti veden kiintoaineen määrityksen, sekä kemiallisen hapenkulutuksen määritys.

 Veden kiintoaineen määritys

Ollin ja Severin tehtävänä oli mitata kiintoaineen määrää maastosta otetuista näytteistä. Näytteet oli otettu Pieni-Valkeisen sekä Iso-Valkeisen pintavedestä sekä Pieni-Valkeisen lähistöllä sijaitsevasta pohjavesinäytteenottopaikasta


Aluksi punnitsimme steriilit suodatinpaperit, jotka olivat petrimaljoissa eksikaattorissa. Punnituksen avulla selvitimme suodattimien alkupainot. 
Kuvassa punnitut suodatinpaperit ennen suodattamista sekä sen jälkeen.

Punnitsemisen jälkeen suodatimme suodatinpaperien läpi ensin pintavesinäytteitä 500 ml/näyte, jonka jälkeen sijoitimme kunkin suodatinpaperin takaisin niille varatuille ja numeroiduille petrimaljoille 1-9, jonka jälkeen suodatimme pohjavesinäytteitä 250 ml/näyte suodatinpapereille 10 – 13. Tärkeää oli huomioida suodattimen tiiveys, sillä jos laitteistossa on kosteutta välissä imua ei tapahdu tarpeeksi, jolloin suodattaminen hidastuu tai vaikeutuu. 

Tämän jälkeen suodatinpaperit kuivatettiin petrimaljoissaan uunissa 120 asteessa tunnin ajan.

Kuivatuksen jälkeen näytteet siirrettiin takaisin eksikaattoriin jäähtymään n.15 minuutiksi. Jäähtymisen jälkeen suodatinpaperit punnittiin uudelleen. 

Kiintoaineen pitoisuuden laskimme seuraavaa kaavaa käyttäen: 1000*(b-a)/V, jossa a on suodatinpaperin paino ennen suodatusta, b on suodatinpaperin paino suodatuksen jälkeen ja V on näytteen määrä (näytteen tilavuus millilitroina).

Kuvassa näytteiden tulokset.



Kemiallinen hapenkulutus

Ryhmämme toinen osa, Juuso ja Jaakko määrittivät näytteiden kemiallista hapenkulustusta (CODMn)
Työn alussa pipetoimme näytepulloihin (erlenmeyer) 5 ml ionivaihdettua vettä, sekä 5 ml vesinäytettä, pois lukien nollanäyte, johon laitoimme 10 ml ionivaihdettua vettä eikä ollenkaan näytevettä. Tämän jälkeen näytepulloihin pipetoitiin 2 ml kaliumpermanganaattiliuosta, sekä 0,5 ml rikkihappoa. Kun kaikki tarvittavat liuokset oli lisätty pulloihin, laitettiin pullot kiehuvaan veteen 20 minuutin ajaksi, pullojen suut peitettynä foliolla. 20 minuutin kuumennuksen jälkeen näytteet viilennettiin huoneenlämpöisiksi. Jokaisesta näytteestä tehtiin liuokset kahteen pulloon, jotta mittaustuloksista saataisiin luotettavampia. Oli hyödyllistä tehdä tupla näytteet, sillä yksi näytepulloistamme pääsi kaatumaan ja näytettä emme voineet näin ollen käyttää. 


Näytteet kuumennuksen jälkeen 

Näytteiden viilennyttyä, lisäsimme pulloihin 0,25 ml tärkkelystä, sekä 1 ml kaliumjodidia. Tämän jälkeen näytteet olivat valmiit titrattavaksi. Titrauksessa näytteisiin lisättiin tasaisella tahdilla tiputtaen natriumsulfaattiliuosta, kunnes näyte muuttui väriltään täysin kirkkaaksi.

näytteitä ennen titrausta, mustat näytteet ovat valmiita titraukseen. 

Titrauslaite Titronic

Titratessa näytepullon pohjalla oli namu, jonka avulla näyte sekoittui.

Kemiallisen hapenkulutuksen laskeminen:

Kemiallisen hapenkulutuksen laskemiseen käytettävä kaava.


Laskimme näytteiden kemiallisen hapenkulutuksen excelin avulla. 

Mittaustulokset









Comments