Ryhmä 3: Pieni-Valkeiseen tutustuminen ja kasvillisuuskartoitus

1. Pieni-Valkeiseen tutustuminen ja ympäristön havainnointi

Vesistön tilan määrittämiseksi tulee tuntea tutkittava alue. Vaikka kartoista saadaan hyvä kuva alueesta, eivät ne kerro aivan kaikkea. Jalkautumalla maastoon voidaan varmemmin havainnoida valuma-alueen rajat, luontotyyppi, maankäyttö, tulo- ja lähtöuomat sekä mahdolliset päästölähteet ja kuormitustekijät. 

 Nämä asiat mielessä lähdimme tutkimaan Pieni-Valkeista sumuisena aamuna.

Kuva 1. Sumuinen aamu Pieni-Valkeisella (Tenhunen 2017).

Aiemmin syksyllä ennen kentälle lähtöä Pieni-Valkeisen valuma-alue määritettiin piirtämällä kartalle. Määrityksen perusteella kiersimme alueen reunoja pitkin.
Rajat pitivät hyvin paikkansa, vaikkakin joiltain osin alue oli määritetty liian pieneksi. Lisäksi alueen lounais- ja länsiosissa määritystä vaikeutti maaston tasaisuus. 


Kuvassa 2 on esitetty Ympäristökeskuksen VALUE-työkalulla luotu valuma-alue. Samalla työkalulla voitiin luoda myös arvio maankäytöstä, joka on eritelty alla.

Valuma-alueen pinta-ala: 0,578 km²
Asuinalueet: 13,2 %
Teollisuus, palvelut ja liikenne: 2,7 %
Virkistys- ja vapaa-ajan toiminta: 2,3 %
Sulkeutuneet metsät: 75,5 %
Harvapuustoiset metsät, pensastot ja avoimet kankaat: 2,0 %
Sisävedet (järvisyys): 4,6 %

Kuvaan 2 on lisäksi merkitty pistein paikat, joiden maastoa esittelevät alempana kuvat 4,5 ja 6. Kuten kartasta nähdään alueen koillis- ja pohjoisosissa on asutusta sekä paikallispalveluita. Alueen sadevedet kerätään hulevesijärjestelmään, josta vedet puretaan edelleen Pieni-Valkeiseen päin. Uskomme, että lammen ympäristökuormitus johtuu suurimmaksi osaksi asutuksesta.

Etelässä on luonnonsuojelualue, jossa luonto on lähes koskematonta ulkoilureittejä lukuunottamatta. Länsiosassa puusto on harvempaa ja ympäristö tasaisempaa. Pisteestä 3 koilliseen päin on hakkuualuetta, mikä vaikuttaa veden ja ravinteiden pidättäytymiseen. Alueen luoteisosassa kasvusto on taas tiheämpää. 

Alueelta löytyi pisteestä 1 karttaan merkitsemätön pieni tulouoma. Lisäksi varsinaisen tulouoman lähistöllä oli uomaa muistuttava kosteikko. Karttaan merkitsemättömiä poistouomia ei alueelta havaittu. 

Paikallisen asukkaan mukaan Pieni-Valkeisessa on aikanaan ollut puhtain uimavesi. Nykyään asia ei ehkä enää ole näin, mutta lammen koillisosasta löytyy edelleen uimarannan rippeet. Rannalla on myös useita veneitä, mikä viittaisi lammen käyttöön kalastukseen. Kiertäessämme lampea tavattiin myös yksi kalastaja. 

Kuva 2. Pieni-Valkeisen valuma-alue.

Kuva 3. Pieni karttaan merkitsemätön tulouoma (piste 1) (Hyvönen 2017).

Kuva 4. Ympäristö pisteessä 2. (Hyvönen 2017).

Kuva 5. Ympäristö pisteessä 3. (Hyvönen 2017).

Kuva 6. Ympäristö pisteessä 4. (Tenhunen 2017).

8. Kasvillisuuskartoitus

Järven tilaa voidaan arvioida tarkastelemalla alueen kasvillisuutta, sillä eri lajit viihtyvät erilaisissa olosuhteissa. Lajijakauman lisäksi tarkastellaan kasvien määriä. Kasvillisuus on yhteydessä myös vesistön kalakantaan.

Vesikasvillisuus voidaan jakaa niiden elomuodon mukaan eri luokkiin, joista harjoitusta varten saimme listan. Päätimme kuitenkin hieman laajentaa listaa, koska jotkin lajit eivät sopineet annettuihin luokkiin. Harjoituksen tarkoituksena oli löytää näistä kustakin ainakin yksi esimerkkilaji. Tähän emme aivan päässeet, sillä havainnoimatta jäi irtokellujat, pohjalehtiset, sekä näkinpartaiset.

1) Irtokellujat

2) Irtokeijujat

3) Uposlehtiset

4) Pohjalehtiset

5) Kellulehtiset

6) Ilmaversoiset

7) Rantakasvit

8) Vesisammalet

9) Näkinpartaiset

Irtokeijujat

Irtokeijujia tavattiin karvalehden (kuva 7) muodossa vain yhdestä kohtaa lammen itäosassa. Se on rehevien vesistöjen kasvi ja runsaskasvuisena se voi haitata vesistön virkistyskäyttöä. Sillä ei ole ollenkaan juuria, jonka vuoksi se pystyy lisääntymään pienistäkin pätkistä. Siksi sen hävittäminen vesistöstä on vaikeaa.

Kuva 7. Karvalehti l. tankekarvalehti (Ceratophyllum Demersum, syn. Ceratophyllum Apiculatum) (Tenhunen 2017).

Uposlehtiset

Kanadanvesiruttoa (kuva 8) havaittiin useammasta kohtaa lammen rannalta, lähestulkoon koko rantaviivan leveydeltä. Karvalehden tapaan se on sitkeä ja hankalasti poistettava. Suomessa vesirutto on luokiteltu tarkkailtavaksi haittalajiksi kansallisessa vieraslajistrategiassa.

Kuva 8. Kanadanvesirutto l. vesirutto (Elodea Canadensis) (Tenhunen 2017).

Kuva 9. Tunnistamaton kasvi, ehkä jonkun akvaariosta. Kommentoi, jos tunnistat omaksesi. (Tenhunen 2017).

Kellulehtiset

Kelluslehtisiä pohjanlumpeita (kuva 10) löytyy kohtuullisesti enimmäkseen Pieni-Valkeisen eteläosista. Tiesitkö, että pohjanlumme on Etelä-Savon maakuntakukka ja, että sen juurakot ovat piisamin herkkua?

Kuva 10. Pohjanlumme (Nymphaea Candida) (Hyvönen 2017).

Ilmaversoiset

Järviruokoa kasvaa runsaissa määrin lammen etelä- ja länsirannoilla. Sen runsas kasvu ja hallitseva asema onkin ongelmallinen luonnon monimuotoisuutta ajatellen. 

Kuva 11. Järviruoko l. ryti (Phragmites Australis) (Hyvönen 2017).

 

Rantakasvit

  
Rantakasveista viiltosaraa tavattiin runsaasti lammen rannoilla. Myrkkykeisoa havaittiin vain muutamassa kohtaa itärannalla. Se on Suomessa yleinen ja myrkyllinen. Näiden lisäksi lammen koillis- ja länsirannalta löytyi jonkin verran suovehkaa.  Se on runsastärkkelyksinen ja sitä on käytetty hätäravintona nälkävuosina (1866 - 1868). Juuria ei kuitenkaan kannata maistella, sillä ne on myrkylliset.

Kuva 12. Viiltosara (Carex Acuta) (Hyvönen 2017).

Kuva 13. Myrkkykeiso (Cicuta Virosa) (Tenhunen 2017).

Kuva 14. Suovehka (Calla Palustris) (2017).

Vesisammalet

Rahkasammalten suvussa arvioidaan olevan 150 - 350 lajia, joten emme osaa suoraan sanoa, mikä laji juuri Pieni-Valkeisella kasvaa. Sitä kuitenkin esiintyi runsaasti lammen etelä- ja länsiosissa. 

Kuva 15. Rahkasammal (Sphagnum) (Tenhunen 2017).

Runsaimpina lajeina Pieni-Valkeisella tavattiin vesiruttoa, järviruokoa, viiltosaraa sekä rahkasammalta. Jonkin verran oli myös lumpeita. Rannoiltaan lampi on runsaskasvuinen, muttei kuitenkaan varsinaisesti rehevöitynyt, vaikka viitteitä siihen tulevaisuudessa on.