Ryhmä 3. Vesinäytteiden otto Tarina-golfissa

Ensimmäinen päivä kenttätöissä

Yleistä tietoa

Ryhmäämme kuuluvat Laura Aaltonen, Päivi Hannula, Elisa Kuronen, Antti Pasanen sekä Eveliina Waarna. Opiskelemme kolmatta vuotta Savoniassa ympäristötekniikkaa ja suorittamamme kurssi liittyy keväällä 2026 käytyyn Ympäristömittausten teoria kurssiin. Kurssin tarkoituksena on tehdä käytännön harjoituksia maastokohteessa tehden vesianalyyseja laboratoriossa ja analysoimme siitä saatuja tuloksia. Tämän tehtävän toimeksiantaja on Siilinjärvellä sijaitseva Tarina golf. Tarina golfin alueen vesistöistä otetaan vesinäytteet ja tutkitaan tuloksia laboratoriossa syksyn aikana.

Ympäristöalan kenttä- ja laboratoriotöiden kurssin ensimmäinen kenttätyöpäivä suoritettiin 1.10., jolloin ryhmät kokoontuivat Siilinjärvelle Tarina-golfin alueelle.

Ennen näytteenottoa tutustuimme Tarina golfin ympäristöön paikkatietosovellusten avulla ja tutkimme, mistä vesistöjen valuma-alue koostuu ja mitkä tekijät vaikuttavat alueen vesistöjen kuntoon. Päivän tavoitteena oli ottaa vesinäytteet Tarina golfin vesistöistä sekä mitata multimittarilla veden pH, sähkönjohtavuus ja hapen määrä sekä lämpötila. Vesistöjä on useita, joten alueet on jaettu useammalle ryhmälle. Vesinäytteitä tutkimme myöhemmin syksyllä laboratoriossa.

Näytteenottomme tapahtui torstai iltapäivällä erittäin hyvissä sääolosuhteissa. Mittaukset suoritettiin pääosin golfväylien läheisyydessä, mutta myös vähän kauempana viereisissä metsissä. Saimme alueella liikkumista varten käyttöömme golfkärryt, joilla siirryimme kätevästi mahdollisimman lähelle seuraavaa kohdetta ja saimme samalla kuljetettua mittalaitteet, sekä jo tehdyt mittaukset mukanamme.

Ensimmäinen mittauspaikkamme oli mittauspiste numero 8. väylän reunalla sijaitseva vesialue. Päätimme aluetta katsottuamme tehdä mittaukset heti tienalitus rummun edustalta. Ensimmäisissä mittauksissa meillä menikin pisimpään, koska emme olleet vielä täysin varmoja mitä mikäkin laitteistamme mittaa taikka miten meidän kannattaa mitata, mutta asiat selvenivät kuitenkin nopeasti ja rupesimme saamaan tuloksia. Kohteemme väylän läheisyys myös vaati ryhmästämme osan olevan vahtina ja katsomaan etteivät pelaajien lyömät golfpallot pääse yllättämään.

Toisena kohteenamme oli mittauspiste numero 12. Mittauspiste sijaitsi väylien välissä suhteellisen turvallisessa paikassa golfpalloilta. Toisin kuin ensimmäisessä mittauspisteessä, nyt olimme tietoisia kaikkien rooleista sekä vielä tärkeämmin miten kukin laitteista toimii. Kohde meni todella vikkelästi ohi ja pohdimme hetken jatkammeko loputkin kohteet vai käymmekö pulla kahveilla, mikä meille oli luvattu. Laskimme kellosta Toiseen kohteeseen menneen ajan ja päädyimme jatkamaan kaikki kohteet ennen herkuttelua.

Kolmas kohteemme mittauspiste 10 sijaitsi pienen metsässä rämpimisen takana. Löydettyämme hyvän näytteenottopaikan teimme samat kehittyvät rutiinit ja suoritimme mittaukset. Mittaustemme tahti oli nyt kutakuinkin niin nopea kuin mittarimme sallivat.

Neljäs ja viimeinen kohteemme mittauspiste numero 11 sijaitsi golfkenttäalueen ulkopuolella ja kävelimme sinne viereistä tietä pitkin. Kohteemme sijaitsi jyrkän alamäen alla tienalitusrummun edustalla. Kohteen vesi näytti silmiin puhtaimmalta, mutta sitä pohtiessamme päädyimme sen johtuvan vahvasta virtauksesta. Näytteenotossa kesti hieman kauemmin kuin aiemmissa kahdessa, mutta uskomme sen myös johtuvan samaisesta virtauksesta.

Kavuttuamme ylös viimeiseltä näytteenottopaikalta suuntasimme auringonpaisteessa ja golffareita väistellen kohti kahvia, pullaa ja tavaroiden palautusta.

Näytteenottopisteet meidän ryhmällämme olivat neljästä eri vesistöalueesta; kartalla näkyvät pisteet 8, 10, 11 ja 12.

Kuva 1. Mittauspisteet kartalla Qfield.

Kuva 2. Mittauspiste 8, tienalitus rumpujen edustalta

Kuva 3. Mittauspiste 8

Tarkoituksena oli oppia mittaamaan käytössä olevilla laitteistoilla näytekohteiden parametreja sekä kartuttaa aistinvaraisia havaintoja, jokaisesta mittauskohteesta. Ensimmäisen mittauskohteen jälkeen homma lähti sujumaan. Helpottaa huomattavasti, mikäli käyttää mittarissa samanaikaisesti kahta eri anturia, kun kerran niille paikat on... Työn sujuvuus helpotti kohteiden myötä, kun työjärjestys selkeni. Mittauskohteet sen sijaan eivät kaikki olleet helposti saatavilla, mutta into ajoi ryhmän läpi harmaan kiven sekä muutaman pajukon. Ryhmällämme ei ollut käytössä näytteiden noudinta, mutta tutkittavat vesinäytteet saatiin kerättyä hyvin ilmankin.

Kuva 4. Mittauspiste 10, Aumanalanen lammen poistouoman edusta

Kuva 5. Mittauspiste 11, Valuma-alueelta poistuvan uoma-näyte tienalitusrummun edustalta (moottoritienpuoli)

Kuva 6. Mittauspiste 12, Kosteikkolampi väylien keskellä, näyte rannalta

Kaavio 1. Mittauspisteiden tulokset

Mitattavista yksiköistä

Sähkönjohtavuudesta: Luonnon vesissä sähkönjohtavuus on n. 5-10 mS/m riippuen vesistön tyypistä (joki, järvi jne). Sähkönjohtavuuden yksikkö on mS/m mutta käytämme tässä taulukossa vanhempaa yksikkö µS/cm. Sähkönjohtavuus kertoo siis vedessä olevien liuenneiden suolojen määrästä. Ne ovat yleensä peräisin jätevedestä ja lannoitteista. Ympärillä olevan valuma-alueen vuoksi kuvittelimme sähkönjohtavuuden olevan enemmänkin, tulokset viittasivat kuitenkin tyypilliseen luonnontilaisiin veden tuloksiin.

5–10 mS/m = luonnontilaiset järvet

10–20 mS/m = jokivedet

800–1200 mS/m = murtovesi

5000 mS/m = merivesi (Luonnonsuojeluliitto, 2018)

Lämpötila: Veden lämpötilalla on merkitystä veden ominaisuuksiin mm. veden happipitoisuuteen ja vesieliöiden elinolosuhteisiin. Lisäksi lämpötila vaikuttaa vesieliöiden aineenvaihdunnan toimintaan ja samalla vesistön biologisiin sekä kemiallisiin prosesseihin.

Happi: Happi on useimmille eliöille välttämätöntä. Happea vapautuu ilmaan ja veteen kasvien yhteyttäessä. Tarkemmin voit lukea hapesta Luonnonsuojeluliiton vesistö oppaasta. Oppaassa vuodenajan vaikutukset hapenmäärään kerrotaan näin:

"Kevät: Vesimassa hapettuu kevättäyskierron aikana.

Kesä: Päällysvesi saa happitäydennystä ilmasta ja kasvien yhteyttämisestä. Järven kerrostuneisuus estää alusveden happitäydennyksen ja happipitoisuus laskee.

Syksy: Vesimassa hapettuu täyskierron aikana.

Talvi: Jääkansi estää hapen liukenemisen veteen, mutta hajotustoiminta jatkuu. Järvi on syystäyskierron aikana veteen liuenneen hapen varassa."

Saamissamme arvoissa mikään lukema ei varsinaisesti ole kriittisesti matala. Yli 7mg/l olevat arvot ovat hyviä ja turvallisia veden eliöille. Uoman kohdalla (mittauspiste 11) vesi hapettuu kovasta virtauksesta. Matalammat arvot (5,41 ja 6,47 mg/l) ovat tyypillisiä ojissa ja seisovimmissa lammikoissa, kuten näiden mittauspisteiden kohteet olivat.

pH: PH-arvo on happoemästasapaino, joka on oleellinen tieto vesistöjen kunnosta. Vesien eliöstö on sopeutunut elämään pH-alueella 6,0 - 8,0. Suomen vesistöissä pH on yleensä lievästi hapanta (6,5 - 6,8), luontaisesta humuskuormituksesta johtuen. Normaalisti pH on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä. Kesäaikana levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden pH-tasoa. Happamoituminen alkaa tuntua eliöstössä pH:n laskiessa tason 6,0 alapuolelle. PH arvoon vaikuttaa ympäröivä maa- ja kallioperä sekä humusaineet. Meidän kohteessamme happoemästasapainoon todennäköisesti vaikutta nurmiympäristö, jota lannoitetaan sekä esim. lammikossa todennäköisesti hidas viipymäaika alueen keskellä, joka kuormittaa lampea.

Tuloksistamme voidaan havaita hieman eroavaisuuksia (kaaviot 1 ja 2). Näytepisteen 11 vesi on pH:lta lähes neutraalia (7,19) ja saman pisteen happipitoisuus on suurin. Tähän voi vaikuttaa näytepisteen vapaasti virtaava vesi, missä ei ole suuria kasvi esiintymiä (kuva 5). Näytepisteessä 12 vesi on selkeästi happamampaa (5,99) ja happipitoisuus on pieni. Tätä voi selittää, että vesi on seisoo lammessa ja siihen on kasvanut runsaasti pinta- sekä reunakasvillisuutta (kuva 6).