Toinen kenttätyökertamme oli torstaina 8.10.2026 klo 9–11.15
Siilinjärvellä Tarinagolfin läheisyydessä, jossa suoritimme virtaamamittaukset.
Tutkimuskohteenamme virtaamamittauksessa oli puro, joka kulkee tarinaharjuntien
alapuolelta (Kuva 1).
![]() |
| Kuva 1. Paikka, jossa teimme virtaamamittauksen |
Virtaaman mittaus V-padolla
Aloitimme virtaamamittausharjoituksen kokeilemalla V-pato
-menetelmää, jolla voidaan määrittää pienen uoman virtaama V-muotoisen
pressupadon avulla. Pyrimme etsimään V-padolle soveltuvaa mittauskohtaa
vesiuomasta, joka oli suurimmilta osin yli metrin leveä. Kokeiltuamme ja
epäonnistuttuamme mittaamisessa kahdesti totesimme, että V-pato ei sovellu
virtaaman mittaamiseen kohteessamme.
Virtaaman määrittäminen Float-Area menetelmällä
Epäonnistuttuamme virtaamamittauksessa V-padolla, päätimme
suorittaa virtaamamittaukset Float-Area -menetelmällä. Float-Area -menetelmä on
melko yksinkertainen ja helppo toteuttaa, siinä virtaama saadaan laskettua uoman
poikkipinta-alan ja keskimääräisen virtausnopeuden tulona:
Q = A × V, missä
·
Q = uoman virtaama (m³/s)
·
A = uoman poikkipinta-ala (m²)
·
V = veden keskimääräinen virtausnopeus (m/s)
Virtausnopeus
määritetään mittaamalla, kuinka kauan kelluvalta esineeltä kestää kulkea
uomasta valitusta alkupisteestä valittuun loppupisteeseen. Kelluvana esineenä
käytimme tässä harjoituksessa kumiankkoja. Uoman poikkipinta-ala puolestaan
saadaan selville kertomalla uoman leveys sen keskimääräisellä syvyydellä:
A = W × D, missä
·
A = uoman poikkipinta-ala (m²)
·
W = uoman leveys (m)
·
D = uoman keskimääräinen syvyys (m)
Työn suoritus
Virtaamamittaus
aloitettiin etsimällä purosta sopiva kohta, jossa uoma olisi mahdollisimman
suora sekä leveydeltään tasainen. Pyrimme huomioimaan, että mittaus
suoritettaisiin osuudella, missä ei olisi uoman virtausta häiritseviä tekijöitä.
Valitun
virtaamamittauskohdan pituudeksi saimme 4,3 metriä, minkä lisäksi mittasimme uoman
leveyden kahdesta eri kohdasta; mittauskohdan alku- ja loppupisteistä (Kuva 2
ja 3). Uoman leveydeksi näissä kummassakin kohdassa saatiin 160 cm.
![]() |
| Kuva 2. Virtaamamittauksen alkupiste |
![]() |
| Kuva 3. Virtaamamittauksen loppupiste |
Uoman syvyys mitattiin
alku- ja loppupisteestä, joista kummastakin valittiin kolme eri mitattavaa syvyyspistettä;
uoman oikea reuna, keskikohta ja vasen reuna. Tuloksena uoman alkupisteen
keskisyvyydeksi saatiin 13 cm ja loppupisteen keskisyvyydeksi 23 cm. Koska
mittaukset suoritettiin uoman ylä- ja alapoikkileikkauksesta, molemmille
lasketaan oma poikkipinta-alansa. Näistä saatua keskiarvoa käytetään virtaaman
laskemisessa. Saadut tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon.
Taulukko 1. Uoman poikkipinta-alan määrityksen tulokset
|
Suure |
Alkupiste |
Loppupiste |
|
Leveys (m) |
0,16 |
0,16 |
|
Syvyys (m) |
0,15 |
0,24 |
|
Syvyys (m) |
0,13 |
0,24 |
|
Syvyys (m) |
0,1 |
0,2 |
|
Keskimääräinen syvyys
(m) |
0,13 |
0,23 |
|
Poikkipinta-ala (m²) |
0,02 |
0,04 |
|
Keskimääräinen
poikkipinta-ala (m²) |
0,028 |
Virtausnopeuden
määrittämiseen käytimme kumiankkoja, joiden kulkua seurasimme uoman mittauskohdan
4,3 metrin pituisella matkalla. Ankat päästettiin veteen hieman ennen
alkupistettä, josta laskimme niiden kulkeman ajan loppupisteeseen saakka. Mittaukset
toistimme neljä kertaa ja niistä saadut tulokset on koottu alla olevaan
taulukkoon. Taulukkoon laskimme myös saaduista mittaustuloksista keskimääräisen
virtausnopeuden sekä korjatun virtausnopeuden, jossa on huomioitu
korjauskerroin.
Taulukko 2. Uoman virtausnopeuden määrityksen tulokset
|
Mittaus |
Aika (s) |
Matka (m) |
Virtausnopeus (m/s) |
|
Mittaus 1 |
5,71 |
4,3 |
0,75 |
|
Mittaus 2 |
4,61 |
4,3 |
0,93 |
|
Mittaus 3 |
4,66 |
4,3 |
0,92 |
|
Mittaus 4 |
4,68 |
4,3 |
0,92 |
|
Keskimääräinen
virtausnopeus |
0,88 |
||
|
Korjauskerroin |
0,66 |
||
|
Korjattu virtausnopeus |
0,58 |
Veden
virtausnopeus on pinnalla suurempi kuin syvemmällä uomassa. Tämän vuoksi keskimääräinen
pintavirtausnopeus täytyy kertoa korjauskertoimella, jotta saadaan parempi arvio
uoman keskimääräisestä virtausnopeudesta.
Korjattu virtausnopeus
lasketaan kaavalla:
Vₖₑₛₖᵢ = k × Vₚᵢₙₜₐ , missä k on korjauskerroin.
Alla olevan taulukon
mukaan laskuissa käytettävä korjauskerroin on 0,66, koska uoman keskimääräinen
syvyys on alle 0,3 metriä.
![]() |
| Kuva 4. Korjauskertoimen määritys |
Lopuksi saamme laskettua uoman virtaaman kertomalla uoman
keskimääräisen poikkipinta-alan korjatulla virtausnopeudella:
0,028 m2 * 0,58 m/s = 0,01624 m3/s = 16,24
l/s
Epävarmuustekijät ja mahdolliset virheet
Mittausten aikana muodostui erilaisia epävarmuustekijöitä,
jotka vaikuttavat tulosten tarkkuuteen. Huomasimme kentällä työskennellessämme,
kuinka ankkojen veteen laskijan asento uomassa vaikutti niiden kelluntaan.
Tämän vuoksi päädyimme tekemään virtaamamittaukset uudelleen niin, että ankkojen
veteen laskija seisoi haara-asennossa vedessä. Muutoksen tekemisen jälkeen ankat
lähtivät liikkeelle sujuvammin, jolloin niiden kellunta-aika väheni.
Myös ankkojen tipahtamishetkissä veteen ja ajastinkellon
päälle menemisessä voi olla parin sekunnin ero. Aika-eroja voi olla lisäksi ankkojen
ja ajastinkellon välillä päätepisteessä. Hankaluuksia oli myös määrittää,
milloin ankka pääsi päätepisteeseen, koska meillä ei ollut tarpeeksi selkeää
päätepistettä.
Teimme uomasta yhteensä kuusi eri syvyysmittausta, joissa
käytimme kolmea eri syvyyspistettä niin uoman alku- kuin loppupisteessä. Saimme myöhemmin tietää, että meidän olisi kuulunut käyttää mittauksissa viisi
syvyyspistettä, joista mittaukset olisi täytynyt tehdä 10 kertaa.
Ankkojen kellunta-ajaksi alkupisteestä päätepisteeseen
saimme keskimäärin 4,92 sekuntia, mikä on huomattavasti vähemmän kuin
suositeltu 20 sekuntia. Tämä ei ollut ehdoton vaatimus, mutta on mahdollista, että
tällä on kuitenkin ollut vaikutusta tulosten luotettavuuteen.
Muutoin virtaamamittaukset sujuivat ryhmältämme melko hyvin, pieniä haasteita tuotti sopivan virtaamamittauspaikan löytäminen sekä aluksi suunniteltu V-pato -mittaus, jonka kohdalla jouduimme luovuttamaan.




Kommentit
Lähetä kommentti