Ryhmä 2: Vesiuoman virtaaman määritys

Toinen kenttätyökertamme oli torstaina 8.10.2026 klo 9–11.15 Siilinjärvellä Tarinagolfin läheisyydessä, jossa suoritimme virtaamamittaukset. Tutkimuskohteenamme virtaamamittauksessa oli puro, joka kulkee tarinaharjuntien alapuolelta (Kuva 1).

Kuva 1. Paikka, jossa teimme virtaamamittauksen

 

Virtaaman mittaus V-padolla

Aloitimme virtaamamittausharjoituksen kokeilemalla V-pato -menetelmää, jolla voidaan määrittää pienen uoman virtaama V-muotoisen pressupadon avulla. Pyrimme etsimään V-padolle soveltuvaa mittauskohtaa vesiuomasta, joka oli suurimmilta osin yli metrin leveä. Kokeiltuamme ja epäonnistuttuamme mittaamisessa kahdesti totesimme, että V-pato ei sovellu virtaaman mittaamiseen kohteessamme.

 

Virtaaman määrittäminen Float-Area menetelmällä

Epäonnistuttuamme virtaamamittauksessa V-padolla, päätimme suorittaa virtaamamittaukset Float-Area -menetelmällä. Float-Area -menetelmä on melko yksinkertainen ja helppo toteuttaa, siinä virtaama saadaan laskettua uoman poikkipinta-alan ja keskimääräisen virtausnopeuden tulona:

Q = A × V, missä

·       Q = uoman virtaama (m³/s)

·       A = uoman poikkipinta-ala (m²)

·       V = veden keskimääräinen virtausnopeus (m/s)


Virtausnopeus määritetään mittaamalla, kuinka kauan kelluvalta esineeltä kestää kulkea uomasta valitusta alkupisteestä valittuun loppupisteeseen. Kelluvana esineenä käytimme tässä harjoituksessa kumiankkoja. Uoman poikkipinta-ala puolestaan saadaan selville kertomalla uoman leveys sen keskimääräisellä syvyydellä:

A = W × D, missä

·       A = uoman poikkipinta-ala (m²)

·       W = uoman leveys (m)

·       D = uoman keskimääräinen syvyys (m)


Työn suoritus

Virtaamamittaus aloitettiin etsimällä purosta sopiva kohta, jossa uoma olisi mahdollisimman suora sekä leveydeltään tasainen. Pyrimme huomioimaan, että mittaus suoritettaisiin osuudella, missä ei olisi uoman virtausta häiritseviä tekijöitä.

Valitun virtaamamittauskohdan pituudeksi saimme 4,3 metriä, minkä lisäksi mittasimme uoman leveyden kahdesta eri kohdasta; mittauskohdan alku- ja loppupisteistä (Kuva 2 ja 3). Uoman leveydeksi näissä kummassakin kohdassa saatiin 160 cm.


Kuva 2. Virtaamamittauksen alkupiste

Kuva 3. Virtaamamittauksen loppupiste

Uoman syvyys mitattiin alku- ja loppupisteestä, joista kummastakin valittiin kolme eri mitattavaa syvyyspistettä; uoman oikea reuna, keskikohta ja vasen reuna. Tuloksena uoman alkupisteen keskisyvyydeksi saatiin 13 cm ja loppupisteen keskisyvyydeksi 23 cm. Koska mittaukset suoritettiin uoman ylä- ja alapoikkileikkauksesta, molemmille lasketaan oma poikkipinta-alansa. Näistä saatua keskiarvoa käytetään virtaaman laskemisessa. Saadut tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon.


Taulukko 1. Uoman poikkipinta-alan määrityksen tulokset

Suure

Alkupiste

Loppupiste

Leveys (m)

0,16

0,16

Syvyys (m)

0,15

0,24

Syvyys (m)

0,13

0,24

Syvyys (m)

0,1

0,2

Keskimääräinen syvyys (m)

0,13

0,23

Poikkipinta-ala (m²)

0,02

0,04

Keskimääräinen poikkipinta-ala (m²)

0,028

 

Virtausnopeuden määrittämiseen käytimme kumiankkoja, joiden kulkua seurasimme uoman mittauskohdan 4,3 metrin pituisella matkalla. Ankat päästettiin veteen hieman ennen alkupistettä, josta laskimme niiden kulkeman ajan loppupisteeseen saakka. Mittaukset toistimme neljä kertaa ja niistä saadut tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon. Taulukkoon laskimme myös saaduista mittaustuloksista keskimääräisen virtausnopeuden sekä korjatun virtausnopeuden, jossa on huomioitu korjauskerroin.


Taulukko 2. Uoman virtausnopeuden määrityksen tulokset

Mittaus

Aika (s)

Matka (m)

Virtausnopeus (m/s)

Mittaus 1

5,71

4,3

0,75

Mittaus 2

4,61

4,3

0,93

Mittaus 3

4,66

4,3

0,92

Mittaus 4

4,68

4,3

0,92

Keskimääräinen virtausnopeus

0,88

Korjauskerroin

0,66

Korjattu virtausnopeus

0,58

 

Veden virtausnopeus on pinnalla suurempi kuin syvemmällä uomassa. Tämän vuoksi keskimääräinen pintavirtausnopeus täytyy kertoa korjauskertoimella, jotta saadaan parempi arvio uoman keskimääräisestä virtausnopeudesta.

Korjattu virtausnopeus lasketaan kaavalla:

Vₖₑₛₖᵢ = k × Vₚᵢₙₜₐ , missä k on korjauskerroin.

Alla olevan taulukon mukaan laskuissa käytettävä korjauskerroin on 0,66, koska uoman keskimääräinen syvyys on alle 0,3 metriä.


Kuva 4. Korjauskertoimen määritys


Lopuksi saamme laskettua uoman virtaaman kertomalla uoman keskimääräisen poikkipinta-alan korjatulla virtausnopeudella:

0,028 m2 * 0,58 m/s = 0,01624 m3/s = 16,24 l/s

 

Epävarmuustekijät ja mahdolliset virheet

Mittausten aikana muodostui erilaisia epävarmuustekijöitä, jotka vaikuttavat tulosten tarkkuuteen. Huomasimme kentällä työskennellessämme, kuinka ankkojen veteen laskijan asento uomassa vaikutti niiden kelluntaan. Tämän vuoksi päädyimme tekemään virtaamamittaukset uudelleen niin, että ankkojen veteen laskija seisoi haara-asennossa vedessä. Muutoksen tekemisen jälkeen ankat lähtivät liikkeelle sujuvammin, jolloin niiden kellunta-aika väheni.

Myös ankkojen tipahtamishetkissä veteen ja ajastinkellon päälle menemisessä voi olla parin sekunnin ero. Aika-eroja voi olla lisäksi ankkojen ja ajastinkellon välillä päätepisteessä. Hankaluuksia oli myös määrittää, milloin ankka pääsi päätepisteeseen, koska meillä ei ollut tarpeeksi selkeää päätepistettä.

Teimme uomasta yhteensä kuusi eri syvyysmittausta, joissa käytimme kolmea eri syvyyspistettä niin uoman alku- kuin loppupisteessä. Saimme myöhemmin tietää, että meidän olisi kuulunut käyttää mittauksissa viisi syvyyspistettä, joista mittaukset olisi täytynyt tehdä 10 kertaa.

Ankkojen kellunta-ajaksi alkupisteestä päätepisteeseen saimme keskimäärin 4,92 sekuntia, mikä on huomattavasti vähemmän kuin suositeltu 20 sekuntia. Tämä ei ollut ehdoton vaatimus, mutta on mahdollista, että tällä on kuitenkin ollut vaikutusta tulosten luotettavuuteen.

Muutoin virtaamamittaukset sujuivat ryhmältämme melko hyvin, pieniä haasteita tuotti sopivan virtaamamittauspaikan löytäminen sekä aluksi suunniteltu V-pato -mittaus, jonka kohdalla jouduimme luovuttamaan.

Kommentit