Ryhmä 1: Vesinäytteiden otto

 

Ryhmän 1 esittely

 Olemme Savonia-ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan koulutusohjelman opiskelijoita. Ryhmäämme kuuluvat Juha Heiskanen ja Simo Lahti.

Vesistönäytteenotot

Sijainti ja ajankohta

 Harjoituksessa tutustuimme Siilinjärven Tarinagolf-alueella vesistönäytteenottoihin ja vedenlaadun mittauksiin. Harjoitukset suoritettiin 1.10.2026 iltapäivällä klo 14:30 - 17:00. 

Tutustuimme ennen maastotöitä oppitunneilla Tarinagolf-alueen maastoon, valuma-alueisiin, veden virtausreitteihin ja mittaushistoriaan. Valuma-alue- ja virtausreittitarkastelussa käytimme apuna QGIS-ohjelmaa sekä Scalgo Live-vesistömallinnusta. Alueen vesistöjen mittaushistoriaa ja aiempia mittaustuloksia tarkastelimme Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokannasta. 

Maastokatselmointi paikan päällä tehtiin näytteenottojen yhteydessä. Keli näytteenotoissa oli syksyisen aurinkoinen ja melko tyyni, Ilmatieteenlaitoksen mittauksien perusteella lämpötila oli +14 °C ja tuulen nopeus 3 m/s.

 Ryhmämme tässä harjoituksessa otti muista ryhmistä poiketen vain vesinäytteet ilman vedenlaadun kenttämittauksia. Ryhmän 1 näytepisteitä olivat piste 9 (Syvä-Kumpunen) ja piste 16 (Huosiainen), joiden sijainnit kartalla on esitetty alla kuvassa 1.

Kuva 1. Tarinagolf-näytepisteet 9 ja 16 kartalla.

Näytepiste 9, Kerrosnäytteenotto

 Näytepisteeltä 9, eli Syvä-Kumpusesta otimme Limnos-kerrosnäytteet 1 metri pinnasta ja 1 metri pohjasta. Syvä-Kumpunen on pieni järvi, jonka pinta-ala on 12,78 ha ja ekologiseksi tilaksi määritetty tyydyttävä. Näytteenottopaikan ja järven tunnetun syvimmän kohdan 20,4 m katsoimme Hertta-tietokannan aiemmista mittauksista. 

Kun olimme veneellä päässeet lähelle aiempaa tunnettua mittauspaikkaa, mittasimme veneestä syvyysmittarilla (kuva 2) järven syvyyslukemia. Valitsimme näytteenottopisteeksi paikan, jossa syvyysmittarin lukema näytti 21,5 m. Määritimme pohjanäytteenoton syvyydeksi kuitenkin varman päälle 20 m, ettei näytteenotin varmasti pääse osumaan pohjaan. Syvyyslukema kuitenkin vaihteli näytepisteen läheisyydessä eri kohdissa 20,5–21,5 m välillä.

Kuva 2. Syvyyden määrityksessä käytetty mittalaite.

 Kerrosnäytteistä ensimmäisena otimme näytteen 1 m pinnasta. Samalla siinä tuli laitteen käyttö myös tutuksi. Limnos laskettiin vaijerilla veneestä oikealle syvyydelle vaijerissa olleiden mittamerkkien avulla. Merkinnät olivat vaijerissa metrin välein. Kun Limnos oli laskettu oikealle syvyydelle, pidettiin sitä hetki paikallaan että näytevesi kammiossa tasaantui, jonka jälkeen laskettiin lyijypaino vaijeria pitkin alas, jonka painosta näytteenottimen laukaisumekanismi toimi ja näytekammio sulkeutui.

 Nostimme Limnoksen vaijerilla ylös ja tarkastimme lämpötilamittarin lukeman näytteestä. Tämän jälkeen irroitimme letkun näytekammiosta ja laskimme sen avulla näytevettä pulloon. Aluksi huuhtelimme hieman näytepulloa vedellä, jonka jälkeen varsinainen vesinäyte otettiin pulloon. 

 Sama toistettiin pohjakerroksen näytteenotossa, ainoastaan poikkeuksena oli että näytteenotin laskettiin 20 m syvyyteen. Kuvassa 3 näkyy Limnos näytekammio auki ja kuvassa 4 näkyy Limnos, jossa on vesinäyte.

Kuva 3. Limnos-näytteenottimen lasku veteen.

Kuva 4. Limnos vesinäyte.

 Huomioitavaa pohjakerroksen näytteenotossa oli se, että vaijeri sotkeentuu veneessä helposti ja lyijypunnuksen laskeutuminen pohjalle vie kauemmin aikaa. Näytteenottomekanismin sulkeutuminen täytyy tulkita pienestä kolahdusäänestä, sitä ei välttämättä tunne vaijerista. Eli Limnoksen ylösnostossa kannattaa malttaa odottaa hetki. Ylösnostettaessa näytekammio voi myös vuotaan hieman, jos mekanismin tai tiivistepintojen väliin pääsee jotain epäpuhtauksia. 

Näytteenottoa helpottaa huomattavasti, jos veneessä on avustavia henkilöitä mukana, kuten meillä oli tässä tapauksessa. Yhden henkilön on hankala samaan aikaan laskea Limnos veteen, varmistaa että vaijeri ei mene solmuun, pitää vene paikallaan, kirjata lämpötilatulos ylös ja kaataa vesinäyte onnistuneesti näytepulloon keikkuvassa veneessä.

 Otettujen kerrosnäytteiden vesi oli molemmissa näytteissä kirkasta. Pintakerroksen näytteen lämpötila oli 12,2 °C ja pohjakerroksen näytteen 4,5 °C.

Näytepiste 16, pintavesinäyte 

 Näytepisteeltä 16, eli Huosiasesta otimme pintavesinäytteen (kuva 5). Huosiainen on pieni suppalampi, jota ympäröi jyrkät rinteet ja havupuustoa. Lampi sijaitsi siis ns. ”montussa”. Lammen ranta oli matalaa, mutaista pehmeää. Kumisaappaat olivat näytteenotossa välttämättömät. Näytteenoton suoritimme rannalta ja otimme näytteen käsin pulloon ilman erillistä pullonäytteenotinta (kuva 6). Aluksi otimme vettä pulloon hieman ja huuhtelimme sillä pulloa ja kaadoimme rannalle. Sen jälkeen otimme näytteen veden pinnalta siten, ettei pinnalla kelluvia kiinteitä epäpuhtauksia (lehtiä, neulasia yms.) pääse näytteeseen. Pulloon otettu näyte oli silmämääräisesti todella kirkasta. Pintavesinäytteelle emme tehneet vedenlaadun kenttämittauksia.

 

Kuva 5. Huosiaisen näytepiste

 

Kuva 6. Pintavesinäytteen otto.

Yhteenveto näytteenotoista 

 Näytepisteiden ETRS-TM35FIN-koordinaatit, sekä kerrosnäytteiden syvyys- ja lämpötilatiedot ovat koottuna taulukkoon 1. 

Taulukko 1. Näytteiden tiedot

Näytteenotot onnistuivat hyvin ja saimme otettua tarvittavat vesinäytteet. Kerrosnäytteenottojen suorituksessa tuli hieman pieniä kommelluksia mm. veneen tulppa irtosi järvellä ja pullojen merkintävälineet unohtuivat rannalle. Mutta mitään sen suurempia haasteita ei ilmennyt. 

Harjoitus oli hyvä ja opettavainen. Varsinkin kerrosnäytteenotoissa oppi havaitsemaan käytännössä muuttuvat tekijät ja epävarmuudet, jotka voivat vaikuttaa näytteenoton suorittamiseen.