Ryhmä1: Virtaaman mittaaminen V-padon avulla ja pohjaeläintutkimus

 Harjoitus 5: Virtaaman mittaaminen V-padon avulla ja volumetrisen menetelmän avulla

8.10.2025 ryhmämme tehtävänä oli selvittää Pieni-Valkeisen tulo- ja poistouoman virtaama V-padon ja volymetrisen menetelmän avulla. V-padon asennuksessa on tärkeää, että koko uoman vesimäärä virtaa padon läpi. Laitoimme pressun päälle hiekkaa ja kiviä painoksi, jotta saimme pressun pysymään uoman pohjalla, eikä ohivirtausta pääsisi tapahtumaan. Saimme molemmissa uomissa kaiken veden virtaamaan padon läpi. Poistouomassa tämä onnistui helpommin kuin tulouomassa. 

Huolehdimme myös, että metallinen V-aukko on suorassa kulmassa veden pintaan nähden. Tavoitteena on, että mittapato alkaa padottamaan vettä siten, että vesi purkautuu vapaasti purkausaukosta, mikä toteutui meillä hienosti.

V-pato poistouomassa

Virtaama lasketaan alla olevan kaavan avulla:

Veden pinnankorkeus purkautumisaukossa saadaan purkautumisaukon mitta-asteikosta. Poistouomassa pinnankorkeus oli 4.5 cm = 0.045 m

Poistouomassa pinnankorkeus noin 4.5 cm = 0.045 m

Poistouoman virtaamaksi saimme 0.000736 m3/s = 0.736 l/s.

Tulouomassa pinnankorkeus h oli noin 3.5 cm = 0.035 m

 

Tulouoman virtaamaksi saimme 0.000393 m3/s = 0.393 l/s.

Volymetrinen mittaus  

Teimme V-padon avulla myös volymetrisen mittauksen lammen tulo- ja poistouomasta. Kaappasimme V-padon purkausaukosta vapaastivirtaavaa vettä mitta-astiaan ja mittasimme sekuntikellolla ajan. Näin saimme uoman virtaaman yksikössä l/s.

  

Harjoitus 6. Pohjaeläintutkimus

Seuraavassa harjoituksessa ryhmämme toteutti pohjaeläintutkimusta. Pohjaeläintutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja minkälaisia hyönteislajeja lammessa esiintyy. Tutkimus tehtiin potkuhaavimenetelmällä. Ensin näytteenottopaikka valittiin, minkä jälkeen pohjaa häirittiin jaloilla, jotta pintakerros irtoaisi. Tämän jälkeen haavi asetettiin pohjaan ja sitä liikuteltiin noin 30 sekunnin ajan S-muotoisilla vedoilla, jotta pohjamateriaali saatiin haaviin. (Kuvat 1 ja 2.) 

Kuva 1. Urhoollinen pohjaeläinsieppaaja tulouoman loppupäässä.

Kuva 2. Urhoollinen pohjaeläinsieppaaja lähtöuoman alkupäässä.

 Haavi nostettiin ylös, ja muta siirrettiin erilliseen astiaan, josta eliöt oli helpompi havaita. Myös haavi tarkistettiin mahdollisten eliöiden varalta. Kun näytteet oli kerätty, haavi huuhdeltiin vedessä puhtaaksi. Näytteenottopaikat sijaitsivat Pieni-Valkeisen lammen lähtöuoman alkupäässä, sekä tulouoman loppupäässä. Vettä lähtöuoman alkupäässä oli melko runsaasti, kuten kuvasta 2 voidaan havaita, kun taas tulouoman loppupäässä vettä oli huomattavasti vähemmän (kuva 1). Saaliiksi saimme ensimmäisestä tutkimuspaikasta (lähtöuoman alkupää) vain yhden madon, mutta toisesta mittauspaikasta (tulouoman loppupää) saalis oli huomattavasti runsaampi, sisältäen noin kymmenen matoa. Kerätyt näytteet siirrettiin muovirasioihin ne merkattiin huolellisesti ja rasioihin kaadettiin etanolia varmistaaksemme näytteiden säilyvyyden laboratoriotutkimuksiin asti. Opettaja toimitti näytteemme koulun laboratorion kylmätiloihin harjoituksen jälkeen.

Pohjaeläintutkimuksen toisessa vaiheessa siirryimme laboratorioon, jossa ensiksi etsimme pohjaeläimiä näytepurkeista (kuva3). 

Kuva 3. Pohjaeläinten etsintää.

Etsittyämme pohjaeläimiä (jotka meidän tapauksessamme olivat erilaisia matoja) siirryimme mikroskoopin ääreen tutkimaan näytteitä tarkemmin (kuva 4.). Tutkimme näytteitä mikroskoopilla ja kirjallisuudesta etsimme mahdollisia lajeja löytämillemme eliöille. Tunnistamisemme oli haastavaa, mutta punertavien matojen oletimme olevan surviaissääsken toukkia. 

Kuva 4. Armoton tiedemies.

Surviaissääsken toukka

Yleiskuvaus

Surviaissääsken toukka kuuluu sääski-heimoon (Chironomidae). Se on vesieliö, eli toukka-aika kuluu vedessä. Toukan pituus voi olla jopa noin 3 cm, mutta yleensä ne ovat alle 2 cm mittaisia.

Ulkomuoto

Toukan ruumis on hoikka ja matomainen, usein kaarelle taipunut. Väri voi olla vaalea, vihertävä tai punainen — punainen väri johtuu hemoglobiinista, mikä on tyypillistä syvissä, hapettomissa oloissa eläville toukille.  Päässä on kitinisoitunut pääkapseli, toukalla on yksi tuntosarvipari ja yksi tai kaksi pistesilmäparia. 

Elinympäristö

Toukat elävät pohjamudassa tai sedimentissä veden alla. Syvissä ja vähähappisissa olosuhteissa ne voivat hyödyntää hemoglobiinia ja selviytyä olosuhteissa, joissa monet muut lajit eivät pärjää.

Lähde: Luontoportti.com. Saatavilla: https://luontoportti.com/t/3061/surviaissaasken-toukka

Kuva 5. Surviassääsken toukka + hyönteinen.