Vesinäytteenotto
Torstaina 26.9.2024 jatkuivat kenttätyöt Pieni-Valkeisella. Ryhmästä paikalla oli koko ryhmärämä ja pääsimme aloittamaan päivän vesinäytteenotolla. Vesinäyte otettiin kolmesta paikkaa, Pieni-Valkeisen tulo-ja poistouomasta sekä Iso-Valkeisen tulouomasta.
KUVA 1. Näytteenotto paikat (QGIS)
Näytteenotto aloitettiin havainnoimalla ympäristöä. Tälläkin kertaa hyvä keli suosi meitä, ilma oli tyyni ja lämpötila oli 13 𑇑C. Etenimme näytteen otossa Iso-Valkeisen tulouomasta Pieni-Valkeisen poistouomalle ja viimeisenä Pieni-Valkeisen tulouomalle. Näytteenottovälineinä oli 3 muovista litran pulloa, jatkovarsi sekä kynä ja teippiä millä merkattiin pullot. Ensimmäisenä pullo huuhdeltiin järvivedellä, itse näytteet otettiin pintavedestä lammen puolelta. Näytteenotossa on tärkeä välttää koskemista muovipullon ja korkin sisäpinnoille kontaminaation välttämiseksi. Iso-Valkeisen tulouomalla oli hieman virtausta ja rannassa oli jonkin verran puista tippuneita lehtiä sekä kaislikkoa. Pieni-Valkeisen poistouomalla haisi mädäntynyt kanamuna eli rikkivety. Mädäntyneen hajun voi aiheuttaa maa-ainesten mädäntyminen anaerobisesti. Tulouomalla haju oli enemmän mutainen ja ympäristö soinen, joka teki näytteenotosta hieman hankalampaa, sillä näytteenottopaikkaa oli vaikea löytää maan huonon kantavuuden takia. Suon ilmeneminen vain toisella puolella (Pikku-Valkeisen tulouoma) johtuu siellä puolella olevasta valuma-alueesta, josta tulevat ravinteet ja kiintoaines ovat tehneet maasta soisen ja huonosti kantavan.
Näytteenotossa on tietysti myös epävarmuustekijöitä. Näytteenottajien kokemattomuus voi vaikuttaa tuloksiin, koska tämä oli ensimmäinen kerta meille kaikille pintaveden näytteenotosta. Vaikka seurasimme tarkasti ohjeita, virheitä kuten kontaminaatiota saattoi silti syntyä.
Vesinäytteistä ei saatu vielä tuloksia, näytteet tutkitaan myöhemmin kurssilla laboratoriossa.
Kasvillisuuskartoitus
Päivän toisena tehtävänä oli kasvillisuuskartoitus. Kasvillisuuskartoitus tehtiin samanaikaisesti kuin vesinäytteenotto. Etenimme Pikku-Valkeisen rantaa pitkin sen poistouomalta tulouomalle. Tehtävän tarkoituksena oli löytää elomuodoltaan erilaisia kasveja seitsemästä eri kategoriasta: ilmaversoiset, uposlehtiset, kelluslehtiset, pohjaversoiset, irtokellujat, irtokeijujat ja vesisammaleet.
1. Ilmaversoiskasvillisuus (helofyytit)
Ilmaversoiset tunnistaa usein siitä, että suurin osa versosta kasvaa vedenpinnan yläpuolella. Löysimme tulouoman puolelta järviruokoa (Phragmites australias) ja järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris). Ilmaversoisia esiintyy yleisesti järvissä ja merenlahdissa sekä alavilla ja kosteilla rannoilla. Osa lajeista voi kasvaa myös kuivemmilla rannan osilla. Ilmaversoiset viihtyvät sekä niukka- että runsasravinteisessa vesistössä. Rehevöityneessä vesistössä niitä voi olla paljonkin, sillä veden yläpuolella olevilla lehdillään ne saavat aina tarpeeksi valoa veden sameudesta tai laadusta riippumatta. Ilmaversoiset kasvit levittyvät tehokkaasti pehmeillä pohjilla. Pieni-Valkeisen tulouoman puoleinen ranta on hyvin pehmeä ja soinen, jonka takia järviruokoa luultavasti esiintyy runsaasti sillä puolen rantaa. (Vesi.fi)
KUVA 4 ja 5. Järvikaisla ja Järviruoko (Lindholm 2024)
2. Uposlehtinen kasvillisuus (elodeidit)
Poistouomalle kävellessämme löysimme (ranta)palpakkoja (Sparganium emersum) ja suovehkaa (Calla palustris). Palpakoita on Suomessa 7 eri lajia ja niiden risteymiä. Järvissä yleisimpiä palpakoita ovat ranta- ja siimapalpakko. Palpakkoja on ilmaversoisina, kelluslehtisinä ja uposlehtisinä muotoina. Ne viihtyvät ravinteikkailla, rehevöillä rannoilla. Suovehka taas viihtyy upottavassa maassa, kuten soilla sekä lampien ja järvien rannoilla. (Vesi.fi)
.jpg)
3. Kelluslehtinen kasvillisuus (lemnidit)
Löysimme myös tulouoman puoleiselta rannalta isolumpeita (Nynphaea alba) ja uistinvitaa (Potamogetom). Nämä lajit ovat melko yleisiä Suomen järvissä ja lammissa.
Suomessa esiintyy 3 lummelajia ja 17 vitalajia sekä niiden risteymiä. Lumpeista yleisin on pohjanlumme ja vitalajeista yleisin on uistinvita ja ahvenvita. Molemmissa lajiessa on useita alalajeja, jotka suosivat ravinteisuudeltaan erilaisia vesiä. Vidat kasvavat yleisesti runsasravinteisissa vesissä ja rehevissä paikoissa kasvusto usein tihenee. (Vesi.fi)
KUVA 8. Uistinvita (Lindholm 2024)
KUVA 9. Isolumme (Lindholm 2024)
6. Irtokeijujat
Irtokeijujat ovat vesikasveja, jotka kasvavat upoksissa veden pinnan ja pohjan välillä, eivätkä ole siis juurtuneet pohjaan. Ne viihtyvät rehevissä vesissä. Poistouomalle kävellessämme löysimme isovesiherneitä (Utricularia vulgaris).
KUVA 10. Isovesiherne (Lindholm 2024)
Viime hetkillä rannasta lähtiessä silmään osui kasvi, jota ei ollut aikaisemmin näkynyt. Kasvin tutkimisen jälkeen sen arvellaan olevan kurjenjalka.
Pieni-Valkeisen ympäristössä oli monipuolinen kasvillisuus. Harmillisesti kuitenkaan kaikkien upeiden kasvien joukosta ei löytynyt juuri etsimiämme ja löytämättä jäivät pohjaversoiset, irtokellujat ja vesisammaleet. Ranta oli paikoitellen samea ja mutainen, joten emme pystyneet tunnistamaan pohjan kasvillisuutta. Syvemmällä järvellä oli irtokellujia, mutta niiden tunnistamiseksi olisi tarvittu lähempää tutkimista.
Pieni-Valkeisen tulouoman puolella kasvillisuus oli runsaampaa. Tulouoman puoleisella rannalla oli suuri määrä järviruokoa, kun taas poistouoman puoleisella rannalla isovesihernettä oli silmämääräisesti eniten. Vesi oli huomattavasti sameampaa tulouoman puoleisella rannalla ja ympäristö pehmeää sekä suomaista. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että alueen valuma-alue on kyseisellä puolella lampea ja veden mukana valuu ravinteita, jotka rehevöittävät tulouoman puoleista rantaa.
Comments
Post a Comment