Pieni-Valkeinen on uhanalaisten jokirapujen koti

Savon Sanomat uutisoi (Aino Kajanki, 2.8.2024) elokuussa että asukkaat olivat havainneet Pieni-Valkeisen poistouomassa oksaan jumiutuneen sinertävän jokiravun. Itä-Suomen yliopiston rapututkija Japo Jussila kertoi samassa artikkelissa, että siniset ravut ovat kohtuullisen harvinaisia ja totesi että havainto on "erikoinen, mutta hirvittävän hieno löytö". Jokiravut ovat määritelty Suomessa erittäin uhanalaisiksi ja on merkittävää että niitä löytyy myös näinkin keskeltä kaupunkialueelta.

Ympäristötekniikan insinöörien opintoihin on kuulunut kentällä tehtäviä maastoharjoituksia yli kymmenen vuoden ajan ja vuodesta 2016 lähtien harjoitukset ovat tapahtuneet Puijon rinteen kupeessa Pieni-Valkeisen lammen ympäristössä. Opiskelijat toteuttavat erilaisia vesistöjen tilan arviointiin liittyviä käytännön harjoituksia ja saavat arvokasta kokemusta kenttätyöskentelystä. Mukana on ollut usein myös kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita. Tänä syksynä opintojaksolla on kolme ranskalaista ja saksalainen opiskelija, jotka ovat kiinnostuneet suomalaisesta luonnosta ja siitä miten me arvioidaan vesistöjen kuntoa käytännössä. Aiemmin mukana on ollut myös opiskelijoita Kiinasta, Puolasta ja Saksasta.

Virtaamamittauksia on harjoiteltu vuosien varrella Pieni-Valkeisen kivikkoisessa purku-uomassa. Näiden harjoitusten yhteydessä opiskelijat ovat tehneet myös rapuhavaintoja. Ensimmäisen kerran sinertävän jokiravun havaitsivat Nuutti Siira, Raimo Hämäläinen, Joonas Toivanen ja Juri Savolainen 1.10.2018. Rapu oli sinertävä väriltään (kuva 1) ja tupsahti opiskelijoiden eteen pressu V-patoa asennettaessa. Pari vuotta tämän jälkeen opiskelijat Joonas Hänninen, Pyry Kammonen ja Jarkko Väyrynen tekivät myös rapuhavainnon, jolloin eteen tuli pieni sinertävä jokirapuvauva (kuva 2). 

Kuva 1. Pieni-Valkeisen ja Iso-Valkeisen välisestä uomasta havaittu sinertävä jokirapu lokakuussa 2018.

Kuva 2. Pieni-Valkeisen ja Iso-Valkeisen välisestä uomasta havaittu tumma mutta hieman sinertävä jokirapuvauva 28.9.2020.

Jokirapu on tosiaan erittäin uhanalainen Suomessa ja elää pääosin virtaavissa vesissä viihtyen matalalla ranta-alueella ja kivikkoisissa elinympäristöissä. Se on levinnyt istusten ansiosta lähes joka puolelle Suomea. Suomen ympäristökeskuksen mukaan jokirapukanta on pienentynyt merkittävästi rapuruton ja Suomeen tuodun täpläravun leviämisen vuoksi. Kannan kasvua uhkaa myös vedenlaadun heikkeneminen esimerkiksi valuma-alueen maankäyttömuotojen seurauksena. Metsien ja peltojen ojittaminen ja turvetuotanto lisäävät veden humuspitoisuutta, joka happamoittaa ja kasvattaa pohjan lietekerrosta. Kaupunkialueilla saman vaikutuksen voi saada aikaan hulevesien mukana tulevat epäpuhtaudet ja niiden johtaminen vesistöihin. Voidaankin ajatella että ravut toimivat osaltaan eräänlaisena vedenlaadun ja vesistön tilan indikaattorina. Tällaisia ovat tietysti myös vesistössä elävät pohjaeliöt ja kasvit, joista osa on herkkiä esimerkiksi rehevöitymiselle. 

Jokiravut eivät ole kuitenkaan mukana indikaattoreina vesienhoidon toimenpideohjelmissa, joiden valmistelua vetää Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Toimenpideohjelmat ovat merkittävässä asemassa suomalaisessa vesistöjen hoidossa ja voitkin tutustua esimerkiksi Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaan 2022-2027. Siinä on esitelty alueen vesienhoidon tavoitteet, vesiin kohdistuva kuormitus ja niiden luokittelu, vesien tilan parantamistarpeet sekä päätetyt tulevat toimenpiteet. Toimenpideohjelmien yleinen tavoite on saada vesien tila hyväksi yhteistyöllä.

Siihen kuuluu tietysti myös suloisten jokirapujen kotien ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen siten, että myös lapsillamme olisi mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa kivoja rapuhavaintoja. Tähän me kaikki voidaan omalla toiminnallamme vaikuttaa. Jos et tiedä miten niin käypäs tutustumassa Suomen ympäristökeskuksen "Vaikuta vesien hyvinvointiin" sivuston esimerkkeihin.

Ympäristötutkimusterveisin

Teemu

P.S. Tienasin elämäni ensimmäiset "kesätyörahat" ravustamalla ja myymällä ne ravintoloihin. Olen edelleenkin sitä mieltä että se oli minun unelmatyö... Ne lämpimät pimeät heinäkuun lopun kesäyöt ja lampun kanssa järvellä touhuamiset olivat niin hienoja!