Laboratoriotyöt suoritimme 7.11 Savonian laboratoriossa.
Käytössämme oli 9 eri vesinäytettä, jotka olimme aiemmin syksyllä ottaneet. Vesinäytteistä
analysoimme kiintoaineen, sameuden, nitraattitypen, kokonaisfosforin, värin,
kemiallisen hapenkulutuksen sekä ammoniumtypen. Jaoimme ryhmämme niin että jokaisella
työpisteellä oli yksi ryhmän jäsen.
Kiintoaine
Kiintoainepitoisuuden määrittämiseksi vesinäytettä otettiin
noin 500 ml joka kaadettiin imupullossa olevaan suodattimeen. Suodatettu
vesimäärä sekä suodattimen lähtöpaino kirjattiin ylös. Imulaitteiston
tarkoituksena on saada vesi liikkumaan nopeammin suodattimen läpi. Kun kaikki
vesinäytteet olivat suodatettu, laitoimme suodattimet uuniin kuivumaan 105 °C
tunnin ajaksi. Uunista otetut suodattimet punnittiin ja saadusta tuloksesta
vähennettiin suodattimen aiemmin mitattu paino. Jäljelle jäävä tulos on
vesinäytteen kiintoaineen paino.
Sameus
Vesinäytteiden sameuden määritykseen tarvitsimme HACH 2100N
IS turbidimetriä. Vesinäytteitä laitettiin kyvettiin joka sitten laitettiin turbidimetriin.
Jokaisen näytteen kanssa joutui odottamaan 5 minuuttia jotta tulos tasoittui.
Tulokset kirjattiin ylös yhden desimaalin tarkkuudella. Tärkeää oli muistaa
puhdistaa kyvetit eri näytteiden välissä sekä vielä huuhdella muutaman kerran tutkittavalla
näytteellä. Menetelmä perustuu valon läpäisevyyteen tutkittavassa nesteessä ja
tulos ilmoitetaan NTU yksikkönä.
Nitraattityppi
Nitraattitypen määritykseen tarvitsimme LCK 339
analyysikitin sekä HACH DR 6000 spektrofotometrin. Aloitimme pipetoimalla 1 ml
jokaista vesinäytettä LCK 339 koeputkiin. Vesinäytteen lisäksi koeputkiin
lisättiin 0,2 ml reagenssiliuosta. Pipetoinnin jälkeen koeputket suljettiin huolellisesti
ja käänneltiin niin että liuokset sekoittuivat keskenään. Sekoittelun jälkeen
odotimme 15 minuuttia ennen kuin suoritimme näytteiden analysoinnin spektrofotometrillä.
Saadut tulokset merkattiin taulukkoon.
Kokonaisfosfori
Kokonaisfosforin määritykseen tarvitsimme LCK 349
analyysikitin, lämpöhauteen sekä HACH DR 2800 spektrofotometrin. Aloitimme
pipetoimalla 2 ml jokaista vesinäytettä LCK 349 koeputkiin. Tämän jälkeen
suljimme koeputkien korkit ja kääntelimme niitä niin että korkeissa olevat
kemikaalitabletit imeytyivät vesinäytteisiin. Sekoituksen jälkeen veimme koeputket
lämpöhauteeseen. Lämmityksen jälkeen annoimme näytteiden hetken aikaa jäähtyä.
Jäähtymisen jälkeen näytteisiin pipetoitiin 0,2 ml reagenssiliuosta. Pipetoinnin
jälkeen vaihdoimme koeputkiin uudet korkit ja sekoitimme niin että
kemikaalitabletit imeytyivät vesinäytteisiin. Odotimme 10 minuuttia, jonka
jälkeen analysoimme näytteet spektrofotmetrillä. Saadut tulokset kirjattiin
ylös.
Väri
Kemiallisen hapenkulutuksen selvittämiseksi vesinäytteitä pipetoitiin
2 ml LCK1414 koeputkiin. Koeputkissa oli valmiina reagenssiliuos. Koeputket
suljettiin ja niitä vielä sekoitettiin. Sekoituksen jälkeen koeputket vietiin
lämpöhauteeseen 15 minuutin ajaksi. Lämpöhauteen jälkeen näytteet sekoitettiin
vielä kerran ja kun näytteet olivat kirkastuneet, vietiin ne spektrofotometriin.
Spektrfotometrista saadut tulokset kirjailtiin taulukkoon.
Ammoniumtypen selvittämiseksi vesinäytteitä pipetoitiin 5 ml
LCK 304 koeputkiin. Tämän jälkeen koeputkien korkit suljettiin ja niitä sekoiteltiin
niin että korkeissa olevat kemikaalitabletit sekoittuivat vesinäytteiden
kanssa. Tämän jälkeen odotimme 15 minuuttia että voimme laittaa näytteet spektrofometriin.
Nämäkin tulokset kirjattiin taulukkoon.
Comments
Post a Comment