Ryhmä 8: Pohjavesinäyte ja kasvillisuuskartoitus

Ympäristöalan kenttä ja laboratoriotyöt-kurssiin sisältyy kenttäharjoituksia sekä näytteiden analysointia laboratoriossa. Harjoitusten kohdejärvenä toimii Puijon selänteen itärinteellä Kuopion Päivärannassa sijaitseva Pieni-Valkeinen ja sen lähiympäristö. Ryhmäämme kuuluvat Jeremy Kainulainen, Veera Lustig, Fanny Salberg ja Janni Kauria.

VESISTÖN KASVILLISUUSKARTOITUS

Tässä harjoituksessa ryhmämme tehtävänä oli kartoittaa Pieni-Valkeisen kasvillisuutta. Kartoitukseen kuului kasvilajiston määrittäminen sekä kasvillisuuden määrän arviointi. Kasvillisuuskartoituksen tekeminen on hyödyllistä, sillä sen avulla voidaan tehdä päätelmiä Pieni-Valkeisen kunnosta. Alueella esiintyvä kasvillisuus kertoo muun muassa vesistön ravinteisuudesta ja kalastusmahdollisuuksista. Alueen kasvillisuus kartoitettiin rannalta käsin ja ryhmämme havainnoi sellaiset kasvit, jotka pystyimme järven pinnalta näkemään.

Kasvillisuusryhmät voidaan karkeasti jakaa seuraaviin ryhmiin: 

Ilmaversokasvit:

Järviruoko (Phragmites australis)

Viiltosara (Carex acuta)

Kelluslehtiset kasvit:

Suovehka (Calla palustris)

Ulpukka (Nuphar lutea)

Vesitatar  (Persicaria amphibia)

Suokurjenjalka (Comarum palustre)

Irtokeijujat:

Karvalehti (Ceratophyllum Demersum, syn. Ceratophyllum Apiculatum)

Vesisammaleet:

Rahkasammal (Sphagnum)

Pieni-Valkeisen etelä- ja itäpuolelta löysimme eniten pohjaversoisia, uposlehtisiä ja kelluslehtisiä kasveja. Järven pohjoispuolella havaitsimme eniten heinäkasveja ja erilaisia sammalkasveja. Läntisellä puolella esiintyi heinäkasveja sekä lumpeita. Pieni-Valkeisen uimarannan läheisyydestä löytyi vähiten kasveja, pääasiassa vain lumpeita.

Kasvillisuuden sijainti Pieni-Valkeisella.

Kasvillisuus on Pieni-Valkeisen alueella melko runsasta, josta voidaan päätellä, että alueelta löytyy ravinteita kasvien oikeanlaiseen kasvuun. Erityisesti järven länsi- ja eteläpuolella kasvillisuus on runsaampaa, osittain jopa tiheästi kasvanutta.

Järvi vaikuttaa ryhmämme mielestä rehevöityneen. Järven pinta ei vaikuttanut liikkuvan, joten tästä voimme päätellä veden liikkuvan uomien suuntaan hitaasti. Tämä puolestaan antaa rehevöitymiselle optimaalisemman kasvualustan.

POHJAVESINÄYTTEENOTTO HAVAINTOPUTKESTA

Ensimmäisenä kenttätyönä teimme pohjavesinäytteenoton, johon sisältyy vedenkorkeuden mittaaminen, putken vesitilavuuden laskeminen, esipumppaus, näytteenotto sekä pH:n, johtokyvyn (us/cm), lämpötilan (C) ja liuenneen hapen (mg/l) määrittäminen. Vedenkorkeus mitattiin siihen soveltuvalla mittalaitteella, josta saatiin yksi tarvittavista arvoista vesitilavuuden laskemiseen.

Esipumppaus suoritettiin käyttäen akkukäyttöistä uppopumppua. Vettä pumpattiin mitta-astiaan yhden minuutin ajan kolmeen kertaan ja laskettiin tulosten keskiarvo.

Esipumppauksen jälkeen otettiin vielä kerran vedenpinnankorkeus ennen näytteenottoa.

Näyte otettiin puhtaaseen tilavuudeltaan noin 500 ml olevaan muovipulloon käyttäen samaa pumppua, jota käytimme esipumppauksessa. Otimme vain yhden näytteen, koska harjoitukseen käytettävä aika alkoi tulla täyteen ja pohjavesi putkesta loppui vesi.

Lopuksi määritimme kenttämittalaitteilla pohjaveden pH arvoksi 4,9, johtavuuden arvoksi 125 μS/cm, lämpötilan arvoksi 5,9°C ja liuenneen hapen arvoksi 8,29 mg/l.