Ryhmä 1. Kenttämittaukset ja vesinäytteenotto

Kenttämittaukset ja vesinäytteenotto suoritettiin tiistaina 20.10.2020 kello 8.30-10.00.  Sää oli poutainen ja lämpötila nollassa. Ensimmäisenä tutkimme kenttämittalaitteella veden ominaisuuksia Pieni-Valkeisen tulo- ja poistouomilta sekä Iso-Valkeisen tulouoman edustalta (kuva 1.). Iso-Valkeisen tulouoma on laskuoja, joka tulee Pieni-Valkeiselta. Jokaisesta uomassa mittasimme lämpötilan, pH:n, johtokyvyn ja happipitoisuuden. Lisäksi teimme havaintoja mittauspaikkojen muusta ympäristöstä kuten hajusta ja ulkonäöstä. Toisena tehtävänä oli vesinäytteiden ottaminen myöhempää analysointia varten samoista kolmesta paikasta kuin kenttämittauksetkin.

Kuva 1. Kenttämittaus- ja vesinäytteenottopaikat.

Kenttämittaukset

Pieni-Valkeisen tulouoman (kuva 2.) mittauspaikka (koordinaatit: 6977911, 533442) on hyvin matala ja vesi on seisovaa. Pohjalla on havaittavissa paljon risuja, oksia ja puiden lehtiä. Pohja itsessään on hyvin liejuinen. Koko Pieni-Valkeisen luoteispuoli, missä tulouomakin sijaitsee, haisee ajoittain hyvin pahalta ja vesi on hyvin sameaa. 

Kuva 2. Pieni-Valkeisen tulouoma (Väänänen, 2020)

Pieni-Valkeisen poistouomassa (kuva 3.) (koordinaatit: 6977846, 533632) on havaittavissa hyvin pieni virtaus. Puista pudonneita lehtiä on paljon ja niitä pitää siivota edestä pois, jotta mittaukset ja vesinäytteenoton voi tehdä. Alueella ei haise ja vesi on kirkkaampaa kuin Pieni-Valkeisen tulouomassa, mutta ei yhtä kirkasta kuin Iso-Valkeisella.

Kuva 3. Pieni-Valkeisen poistouoma. (Väänänen, 2020)

 

Iso-Valkeisen tulouoman edustalla (kuva 4.) (koordinaatit: 6977821, 533801) vesi on kirkasta ja virtaus on huomattava. Pohja on hiekkaa, eikä roskia ole juurikaan havaittavissa muutamia pudonneita lehtiä lukuunottamatta.

Kuva 4. Iso-Valkeisen tulouoma. (Väänänen 2020)

  

Kenttämittalaitteena käytössä oli HACH HQ40D Multi, johon on mahdollista kiinnittää kaksi eri anturia samaan aikaan. Jokainen antureista ilmoittaa mittaamansa suureen lisäksi veden lämpötilan. Lämpötilanmittauksesta huomiona teimme sen, että pH:n ja happipitoisuuden anturit antavat samat tulokset lämpötilalle, mutta johtokyvyn anturi antaa aina astetta korkeamman lämpötilan. Taulukon 1 lämpötilat ovat pH-mittarin antamia lämpötiloja.

Taulukko 1. Mittaustulokset

	Iso-Valkeinen	Pieni-Valkeinen poistouoma	Pieni-Valkeinen tulouoma
Lämpötila (°C)	5,7	5,4	3,4
pH	6,65	6,93	6,7
Johtokyky (µS/cm)	103	105,4	158,2
Happipitoisuus (mg/l)	11,61	5,71	7,75

 

Vesien pH jokaisessa mittauspisteessä on hieman happaman puolella, joka johtunee Pieni-Valkeisen humuspitoisuudesta, jonka huomaa jo veden sameudestakin. Pieni-Valkeisen tulouoman sähkönjohtavuus on hieman korkeampi kuin kahden muun uoman sähkönjohtavuus ja se voi hyvinkin johtua siitä, että Pieni-Valkeisen tulouomaan johdetaan asuinalueen hulevesiä. Kahden muun uoman johtavuudet ovat alemmat, sillä huleveden tuomat mineraalit laimenevat päästessään Pieni-Valkeiseen ja siitä eteenpäin. Uomien pintavesien happipitoisuudet ovat lämpötilaansa nähden matalahkoja. Olisi mielenkiintoista mitata, millainen happitilanne on Pieni-Valkeisen syvänteessä, sillä happi liukenee ilmasta eniten järvien pintavesiin, joten syvemmällä Pieni-Valkeisella happitilanne ei välttämättä ole kovin kummoinen. Kaikkien mittaustemme tulokset kuvaavat vain sitä yksittäistä pistettä, missä mittaukset on tehty, eikä niistä voida tehdä sen suurempaa päätelmää järven tilasta.

 

Vesinäytteenotto

Vesinäytteenotto suoritettiin samoista paikoista kuin kenttämittaukset, joten havainnot ympäristöstä ovat pääosin samoja ja kirjattuna ylempänä. Poikkeuksen tekee Pieni-Valkeisen tulouoma, sillä palatessamme ottamaan vesinäytettä joku oli pölläyttänyt pohjan liejua ympäröivään veteen ja vesi oli muuttunut todella sameaksi ja likaiseksi. Päätimme ottaa tästä syystä tulouoman vesinäytteen muutaman metrin kenttämittauskohdasta Pieni-Valkeiselle päin (koordinaatit: 6977907, 533449), missä vesi oli silminnähden kirkkaampaa (kuva 6.).

Kuva 5. Näytteenottovälineet. (Väänänen, 2020)

 

Näytteenottoa varten tarvitsimme kolme litran muovipulloa, yhden kutakin näytepistettä kohden sekä jatkovarren näytteenottoon (kuva 5.). Näytepulloihin kirjoitimme ryhmän numeron, päivämäärän, näytteenottopaikan ja kellonajan. Näytteenoton jälkeen näytteet vietiin kylmälaukkuun, jossa ne kuljetettiin pakastettavaksi myöhempää laboratorioanalyysia varten. Laboratoriossa tulemme määrittämään näistä otetuista vesinäytteistä fosforin, typen, kiintoainepitoisuuden ja pH:n.

Kuva 6. Näytteenottoa Pieni-Valkeisen tulouomassa. (Väänänen, 2020)

Vesinäytteet pyrittiin ottamaan edustavasta paikasta ilman, että näytteeseen tulee mukaan roskaa tai muuta kiintoainetta. Näytteet on otettu aivan pintavedestä välttäen pohjakosketusta, mikä uomien mataluuden takia oli osittain hankalaa. Näytteitä ottaessa sai muutamia pudonneita lehtiä hätyyttää pois. Jatkovarren avulla vesinäytteet saatiin hyvin otettua rannalta käsin, eikä jalkojaan tarvinnut lähteä kastelemaan, vaikka ryhmällä kumisaappaat olivatkin mukana.