Grupp 3 Pohjavesi näytteen ottaminen ja vedenpinnan korkeuden määritys

Pohjaveden näytteen otto. 

2. päivä lokakuuta 2018 valkeni sateisen märkänä. Moti oli maassa näytteiden ottoon lähtiessä, mutta juuri korkattu huurteinen Monster piristi mieltä ja sai säiden herrat puolellemme lopettaen sateen.

Paikalle saavuttuamme odotimme, että Teemu vei kärryt uudella autollaan metsään. Lähdimme vaeltamaan tämän jälkeen kohti näytteenotto paikkaa.

Näytteenottopaikka sijaitsi rinteessä noin. 30 m lammesta. Emme tehneet syvällistä maaperä analyysiä selvittääksemme oliko maa mahdollisesti moreenia vai silttiä. Lämpötila paikalla oli noin 6 astetta Celsiusta ja kenttämittausten aikana ei satanut, mutta sateen mahdollisuus oli suuri. UV-indeksi matala. Alue on hakkuuaukealta ja lähikasvusto on pääosin saniaisia ja ruohoa.

Ensimmäinen toimenpide oli mitata kaivon vedenpinnan korko mittalaitteella. Tuloksena oli 2,43 m.

Tämän jälkeen laskimme kaivon syvyys ja tilavuus annettujen tietojen perusteella. Syvyys 8,66 m ja tilavuus 11 l.

Seuraavaksi otimme häiriintymättömän näytteen. Tämä toteutettiin soveltuvalla laitteella.

Sitten aloimme pumpata. Selvitimme pumpun tehon, otimme näytteen, pumppasimme kaivon tyhjäksi ja laskimme pinnankorkeutta hyväksi käyttäen kaivon veden uusiutumisvauhdin.

Pumppu työssä.

Kaivon täyttymisvauhti; 1,035 l/min.

Kaivon pH:n tarkastelua

Alussa otettu häiritsemätön näyte oli kirkasta.

Häirittynäyte oli harmaata, ja se haisi vaniljapirtelölle ja savelle.
Kaivossa veden ominaisuudet oli:
lämpötila: 6°C
pH: 7,41
happi: 0,75 mg/l
sähkönjohto: 144,0 μS/cm

Otetut näytteet.

Vedenpinnan korkeuden määrittäminen

Vedenpinnan korkeuden määritykseen käytimme vaaituskojetta. Ensimmäiseksi lähdimme kaivon kannelta mittaamaan Pien-Valkeisen vedenpintaa.  Vaaituskoje asetettiin kaivon ja Pien-Valkeisen väliin. Ensimmäiseksi tähdättiin taakse ja otimme kaivon koron ja lisäsimme siihen latasta nähdyn lukeman. Mittakeppi vietiin vedenpintaan ja vaaituskojeella tähdättiin eteen, jolloin poistimme äsken saadusta korosta latan lukeman. Pien-valkeinen oli niin lähtellä, että saimme sen mitattua yhdellä vaaitus-kojeen paikalla.

Vaaituskoje

Kaivonkannen ja Iso-Valkeisen välillä on näköesteitä, joten jouduimme viemään korkoa näköesteiden ohitse. Aloitimme Iso-Valkeisen pinnankorkeuden mittauksen taas kaivolta. Ensimmäisen vaaitus paikan valitsimme hiekkatieltä katsomalla, ettei puskia ollut edessä ja latta tuli näkyviin kunnolla. Näin saimme ensimmäisen latan lukeman. Seuraavaksi veimme latan jonkun kannon päälle ja veimme koron kannon päälle eteenpäin tähtäämällä. Vaaituskoje siirrettiin eteenpäin hiekkatietä lähemmäksi Iso-Valkeista ja tähdättiin taakseppäin kantoa kohde. Valitsimme tämän jälkeen eteenpäintähtäykseen puun juuren ja taas taaksepäin tähtäyksen jälkeen olimme jo lähellä rantaa. Rannassa latalle ei ollut meille hyvää paikkaa. Joku puun juuri sattui olemaan rannal, mutta se ei ollut näkyvillä meille. Jouduimme laittamaan latan veteen jolloin se upposi 8,8cm. Eteenpäin tähtäämällä otimme latasta lukeman ja jouduimme korjaamaan siitä uppoaman 8,8cm pois. Nyt saimme koron veden pinnasta.

Teimme takaisinpäin vaaituksen käänteisessä järjestyksessä. Lähdimme siis vedenpinnasta. Yritimme käyttää melkein samoja lattapaikkoja ja vaaituspaikkoja.

Kokoontaitettava latta

Laskimme lopuksi tulokset vaaitukselle.

Laskuista saadaan selville, että 2.10.2018 Iso-Valkeisen pinnankorkeus oli korossa +89,449m ja Pien-Valkeisen korko oli +98,08m. Koska Iso-Valkeiselle tehtiin myös takaisinpäin vaaitus pystyimme laskemeen virheen vaaitukselle, joka oli meillä 0,002m.

Kuva alkuperäisestä vaaituspöytäkirjasta.