Kenttäharjoitukset, tiistaina 25.9.2018
Ryhmämme kenttäharjoitukset jatkuivat tiistaina 25.9.2018. Aloitimme päivän ensimmäiseksi alueen kasvillisuuskartoituksella, minkä jälkeen jatkoimme pohjavesinäytteenotolla. Aamu oli erittäin viileä, mutta ryhmä oli varustaunut sääolosuhteisiin nähden riittävästi. Seuraavat kappaleet kertovat lisää päivän kulusta ja ryhmämme tuloksista koskien päivän tehtäviä.
Task 8. Kasvillisuuskartoitus
Aamun
valjetessa syyskuun 25.09.2018 saavuimme lammelle aamutuimaan noin
puoli yhdeksän aikoja. Tehtävänämme oli kartoittaa Pieni-Valkeisen
kasvillisuutta erilaisista kasvityypeistä ja sitä kautta saada myös
yleiskuvaa lammen kunnosta.
Vesistön kasvillisuus jaetaan niiden elomuodon mukaan eri tyyppeihin, jotka ovat:
Ilmaversokasvillisuus,
Uposlehtinen kasvillisuus, Kelluslehtinen kasvillisuus, Pohjaversoinen
kasvillisuus, Irtokellujat, Irtokeijujat ja Vesisammalet.
Tarkoituksenamme oli yrittää löytää jokaiseen näihin mainittuihin
kasvityyppeihin yksi esimerkkikasvi.
Ensimmäisenä löysimme oikeastaan rantakasveihin kuuluvan Luhtasaran (Carex vesicaria) (kuva 1). Sitä löytyi rantavedestä Pieni-Valkeiselta runsain mitoin. Se
on Suomessa yleinen kasvi ja hyvin samankaltainen kuin serkkunsa
Pullosara. Ainoa ero on, että Luhtasaralla on teräväselkäinen lehti.
Varsinaiseen ilmaversokasvillisuusryhmään kuuluvista kasveista löysimme
mahdollista Järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris), joskaan emme ole aivan varmoja asiasta (kuva 2).
Uposlehtinen kasvi, jonka välittömästi löysimme Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) (kuva 3).
Kyseinen kasvi oli vahvasti esillä Pieni-Valkeisella. Se on
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vesikasvi, joka on levinnyt laajalti
myös Eurooppaan ja Suomeen. Laji viihtyy rehevissä vesistöissä ja se
leviää nopeasti. Se on haitallinen vierasperäinen kasvi, koska se vie elintilaa muilta kasveilta ja rehevöittää vesistöjä nopeasti.
Kelluslehtisisistä helpoiten havaittavissa oli monelle tuttu Ulpukka (Nuphar lutea),
joka on yleinen näky monessa vastaavan kokoisessa lammessa, sekä
järvissä (kuva 4) . Pohjaversoisia kasveja saimme hyvästi kuvattua oheiseen
kuvaan, mutta pitkäjänteisestä selvitystyöstä huolimatta emme
tunnistaneet kuvassa näkyvää tähtimäistä kasvia (kuva 5).
Irtokellujiin
ja –keijujiin emme löytäneet ollenkaan esimerkkikasvia. Meillä ei ollut
käytössä venettä, joka olisi helpottanut näihin ryhmään kuuluvien
kasvien paikantamista. Mahdollista vesisammalta onnistuimme kuvaamaan,
mutta sekin jäi valitettavasti tunnistamattomaksi (kuva 6).
Task 7. Pohjavesinäytteenotto
Sääolosuhteet: Aurinkoinen, lämpötila +5°C, ilmanpaine 1012hPa ja tuuli 4m/s
 |
| Kuva 7 Havaintoputken ympäristöä |
|
Aloitimme
pohjavesinäytteenoton yleisellä ympäristötarkastelulla (kuva 7). Huomioimme muun
muassa, että alue koostuu pääasiassa kuusista sekä lehtipuista lisäksi
huomioimme, että pohjavesiputki sijaitsee suuressa rinteessä, joten
pohjavaluntaa on todennäköisesti jonkun verran. Kun
ympäristön havainnointi oli suoritettu, oli seuraavaksi vuorossa
pohjavesikaivon pinnankorkeuden mittaus (kuva 8). Mittaus suoritettiin anturilla,
jossa oli mittanauha. Seuraavaksi mittanauhaa alettiin laskea
pohjavesikaivoon, kun nauhan pää kosketti pohjavedenpintaa, päästi
anturi äänimerkin, jolloin otimme ylös mittanauhan ilmoittaman lukeman.
 |
| Kuva 8 Pinnantason mittausta |
Seuraavaksi
vuorossa oli lisää laskutehtäviä. Tehtävänämme oli laskea
pohjavesiputkessa olevan veden tilavuus litroina. Koska tiesimme putken
halkaisijan, saimme vaivattomasti laskettua putken pinta-alan,
josta edelleen saimme selvitettyä putken tilavuuden, joka oli putken
pinta-ala kertaa vesipatsaan korkeus. Vesipatsaan korkeuden saimme
selville mitatun pohjaveden korkeuden ja jo tiedossa olleiden
havaintoputken pään ja havaintoputken pohjan koron avulla. Kun
litramäärä oli lopulta saatu selville, ryhmäläisten keskuuteen jatkoimme
hommia pohjaveden parissa.
 |
| Kuva 9 Pöytäkirjan täyttämistä |
Seuraavana oli vuorossa laskea
pohjaveden pumppausnopeus. Sen teimme pumppaamalla vettä 1l astiaan ja
ottamalla aikaa sekuntikellolla, kuinka kauan menee, että litran astia
on täynnä. Toistimme kokeen 5 kertaa, jotta mahdolliset mittausvirheet
voitaisiin välttää mahdollisimman hyvin. Lopulta, kun astia oli täytetty
viisi kertaa, oli täyttymisen aikahajonta alle sekunnin. Laskimme
toistojen keskiarvon. Litran astian täyteen pumppaamiseen kului
keskimäärin 16s. Näiden tietojen pohjalta laskimme, kuinka suuri määrä
vettä pumpataan minuutissa. Näiden jälkeen selvitimme ajan, joka kuluu, että koko pohjavesikaivossa oleva vesivolyymi on saatu vaihdettua. Tämä laskettiin jakamalla
vedentilavuus (l) pumppausteholla (l/min). Tämä oli olennainen tieto,
koska halutaan, että näyte edustaa pohjaveden tilaa eikä pelkästään
kaivon veden tilaa.
Tässä laskussa käytimme 2xputkessa olevan vedentilavuutta, koska
ohjaajalta saimme neuvoa, että käyttäkää sitä, koska alueella on
hyvä
vedentuotanto.
 |
| Kuva 10 Näytteenottopumpun valmistelu |
Tämän jälkeen mittasimme vielä kerran anturilla pohjaveden korkeuden, jotta saimme selville, että koko vesimäärä oli vaihtunut. Kaivon pohjaveden pinnankorkeus oli hieman alempana 10min palautuman jälkeen alkuperäiseen pinnankorkoon verrattuna.
Sen jälkeen otimme 1l näytepulloon pohjavedestä näytteen, joka tullaan
myöhemmin analysoimaan laboratoriossa. Lisäksi analysoimme aisteilla
pohjavettä ja sen tilaan (Kuva 9). Pohjavesi oli hyvin harmahtavaa ja haisi hieman savimaalta, joten on mahdollista, että pohjavesi savista.
 |
| Kuva 11 kenttämittausta |
Seuraavaksi mittasimme vielä kenttämittarilla pohjavesikaivon veden
pH:n, happiarvon sekä sähkönjohtavuuden. pH arvoksi saimme 7.22 ja
happiarvoksi 0,47 mg/l (Kuva 11). Sähkönjohtavuuden arvoa emme saaneet mitattua,
koska kyseinen anturi ei suostunut tällä kertaa yhteistyöhön kentällä. Tällaisiin takapakkeihin ja yllätyksiin törmää monesti kenttätyöskentelystä, joten näihin on totuttava kenttäolosuhteissa. Lisäksi muita havaintojamme olivat muun muassa, että mittausantureita ei huuhdeltu kenttäolosuhteissa, vaikka niin kuuluisi oikeissa mittauksissa tehdä, joten sekin voi vääristää hieman saatuja tuloksia,
mutta tärkeimpänä asiana on, että saamme hyvän kuvan, kuinka mittauksia
kentällä tehdään. Myöhemmin Teemu oli mitannut koululla otetuista
näytteistä sähkönjohtavuuden, joka ryhmällämme oli 147,5 µs/cm
 |
| Taulukko 1 pinnantasomittauksen tulokset |
 |
| Taulukko 2 Vesimäärälaskun tulos |
 |
| Talukko 3 Volumetrisen mittauksen tulokset |
 |
| Taulukko 4 kenttämittauksien tulokset |
 |
| Kuva 12 Johtaja johtotehtävissä |
Comments
Post a Comment